Purjehduskurssi

David piirteli liitutauluun yksinkertaisia purjeveneen kuvia erilaisissa asennoissa. Tuulta merkkaava nuoli tuli taulun ylälaidasta. "Jos tuulee pohjoisesta ja vene on menossa tähän suuntaan, mitä termiä käytetään ja missä asennossa purjeen tulee olla?", lasken katseeni alas ja hetken päästä kohotan katsettani kulmien alta ylöspäin. David katsoo minua. Minä siirrän anovan katseeni mieheeni. "Apua auta, en ymmärrä".

- - -

Oli ensimmäinen "opi purjehtimaan" -kurssin tunti. Aikaisemmat kokemukseni purjehduksesta voidaan tiivistää seuraaviin lauseisiin. En ole koskaan purjehtinut purjeilla, mutta purjeveneen kyydissä olen istunut laiturissa ja juonut olutta. Moottoripurjehtijan kyydissä olen yöpynyt ja olen nähnyt televisiosta kilpapurjehdusta. Olen sivusilmällä seuraillut mieheni viimekesäistä harjoittelua ok jollalla ja osallistunut hänen "pelastustehäviin", kun "masto katkesi".

Ensimmäinen kaksinpurjehdus.

Istuimme rannalla auringolta varjossa pöydän ääressä. Minulle oli juuri kerrottu kymmeniä englanninkielisiä termejä (gybe, tack, capsize, run, beam reach, broad reach, close reach, close-hauled, no-go etc.), joita en aikaisemmin ollut kuullut - ainakaan siinä merkityksessä miten niitä minulle juuri oli opetettu. Epäilin mitä mahtaisin käytännössä osata, kun terminologia ei heti iskostunut päähän.

Suoritimme tiiviskurssin kahdessa päivässä hotellin omistajan Davidin johdolla, yhden aamupäivän ja kahden iltapäivän aikana. Teoriaa oli  kolmisen ja käytäntöä ehkä noin seitsemisen tuntia. Käytännön harjoitteita pääsimme treenailemaan Hobie wave -katamaraanilla. Ensimmäisen teoria-aamun jälkeen tuuli tyyntyi iltapäiväksi niin ettei etenemisestä tullut mitään. Mitäs sitten harjoitellaan, kun ei ole tuulta?

- - -

Purjehduskurssin opettaja ja mieheni olivat veden varassa. Katamaraani oli kumollaan meressä. Olin juuri punnertanut itseni ponttoonin päälle ja pidin kiinni aluksesta roikkuvasta köydestä. Riuhdoin köydestä ja yritin epätoivoisesti rynkyttämällä heijata katamaraania jälleen oikeaan asentoon niin kuin David ja mieheni olivat juuri aikaisemmin tehneet. Tempoilu vei vähäiset voimani. Yritin vielä kerran ja toisesta ponttoonista työntäen avitettaessa katamaraani rysähti oikeaan asentoon. 

David kysyi painoani ja totesi, että massani avulla katamaraani pitäisi saada kevyesti käännettyä ilman avitusta. Sisuuntuneena päätin koittaa toisenkin kerran. Punnersin ja räpiköin itseni uudelleen ponttoonin päälle. Tällä kertaa keskityin kuuntelemaan tarkemmin ohjeita. Riuhtomisen sijaan siirsin pikku hiljaa jalkojani lähemmäksi ponttoonin reunaa. Samalla hivutin ahteriani lähemmäksi vettä. En riuhtonut, en ponnistellut vaan pyrin painoni avulla saamaan katamaraania kääntymään. Ja hups keikkaa - onnistuin!

- - -

Seuraavilla tunneilla oli jo tuleenvirettäkin, että pääsimme opettelemaan purjehduksen perusasioita. Ensimmäisenä päivänä veneessä kuului vuorotellen huudot "ready to tack" ja seuraavana päivänä "ready to gybe". Davidin oppien mukaan vene kääntyi niin myötätuulessa kuin vastatuulessa. "Man overboard" -harjoituksessa pelastimme merestä kookospähkinää. Oli kiva opiskella johdonmukaisen opettajan opeilla, lämpimissä vesissä ja auringonpaisteessa. Minä opin erityisen paljon, mutta luulen, että miehenikin seilaa ensi kesänä mökillä entistä ammattimaisemmilla otteilla.

Edellä mainittujen oppien jälkeen pääsimme purjehtimaan keskenämme omalla vastuulla. Mikäli jotain olisi sattunut, olisimme itse kustantaneet "pelastusjoukot" paikalle. Purjehdimme kahdestaan toisena päivänä parin tunnin ajan ohi Padre Burgosin kylän ja takaisin. Seuraavana päivänä matkakohteena oli Limasawa -saari. Olin aina kuvitellut, että on hyvä purjehtia myötätuulessa. Ei se ihan niin mennyt. Laitamyötäinen oli parempi.

Oppikirjastakin katsottiin teoriaa...

Reissumme puolivälissä miehelläni oli syntymäpäivä. Olin pohtinut monta päivää mitä erityistä voisimme tehdä tuona merkkipäivänä. Lopulta kun en keksinyt mitään, kysyin asiasta mieheltäni. Kuten arvelinkin, ei hän mitään erityistä toivonut. Sai hän itse väkerretyn kortin, jonka tarvikkeet olin tuonut mukanani Suomesta ja myöhemmin lahjat Hong Kongista.

Omatoimisen purjehdusreissun jälkeen mieheni tilasi oluet alas rannalle. Tarjoilija kävi kysymässä mitä haluaisimme tilata lounaaksi ja noin tunnin kuluttua olimme lounastamassa ylhäällä ravintolassa. Sama kaava toistui lähes joka päivä. Poikkeuksellisesti syntymäpäivän kunniaksi tilasin drinkit. "Pineapple crushit" nautittuamme mieheni tilasi itselleen vielä "long island ice tean". David saapui paikalle ja totesi hymyssä suin ettemme taida olla lähdössä enää iltäpäiväpurjehdukselle, drinkki on sen verran vahva...

Lounaan jälkeen palasimme rannalle. Meillä oli pieni poppikone mukanamme. Synttärisankari selasi Don Huonojen tuotantoa ja toivoi kulevansa "sen junabiisin". Etsin "Sinisen yön", joka päättyi sanoihin aurinko ja meri. "Täällä ne ovat aurinko ja meri", hän totesi.