Markkinahumua ja flamingoja

Näkymä mantereen puolelta Hong Kongin saarelle.

Hong Kong koostui Hong Kongin saaresta ja mantereen puolella olevista alueista (Kowloonin niemimaa ja Kiinan rajalle ulottuva "New Territories"). Nykypäivänä yli puolet asukkaista asuu viimeksi mainituilla uusilla alueilla. Ihmisiä oli valtavasti joka paikassa. Heitä virtasi metroissa, metroihin, kaupungilla, kaduilla, kaikkialla. Noin seitsemän miljoonaa ihmistä oli pakkaantunut yhdelle maailman suurimmista asukastihentymistä.

Kaupungin väestö käytti valtavasti julkisia liikennevälineitä. Toki ohitsemme lipui muutama yksityisautoilija Porchen, Maseratin tai Rolce Roycen kanssa, mutta pääasiallisesti kaupunkilaisia kuljettivat metrot, bussit, taksit ja ratikat. Mekin käytimme matkan aikana kaikkia edellä mainittuja kulkupelejä. Taksilla suhautimme muutamia lyhyitä pätkiä, mm. kun lähdimme hotellilta Kowloonin check in -pisteeseen. Lisäksi turvauduimme taksiin, kun olimme ensin epätoivoisesti yrittäneet löytää yhtä matkaoppaassa mainittua burmalaista ravintolaa Jaffe Streetiltä ja kun sitä ei löytynyt yritimme yhtä tuloksetta matkustaa taksilla vähän matkan päähän toiseen netissä mainittuun burmalaiseen ravintolaan. Kumpaakaan ravintolaa ei mittavista etsinnöistä huolimatta löytynyt ja päädyimme mäkkärille syömään. Kuinka säälittävää. Mäkkäriltä ostimme jälkkärit ja syöksyimme ne kourassamme pysäkillä seisovaan kaksikerroksisen raitiovaunun toiseen kerrokseen. Vaunut olivat kulkeneet liikenteessä 1920-luvulta lähtien. Me istuimme aikamme kyydissä maisemia katsellen vailla päämäärää.

Kaksikerroksinen ratikka.

Kaupunki oli shoppailijan paratiisi. Tuntui siltä, että aina kun astuin metrosta ulos olin keskellä kauppakeskusta. Eikä mitään vaatimatonta sellaista. Luonnollisesti edustettuina olivat kaikki brändit ja merkit maan ja taivaan välillä.

Lisäksi eri kaupunginosissa oli markkinakatuja, joilla sai edellä mainittuja merkkituotteita väärennöksinä. Pyörimme useammallakin eri markkina-alueella fiilistellen. Mongkokista löytyi mm. elektroniikkaa, urheilutarvikkeita, kultakala- ja naisten markkinat sekä kukkakadulla valtavasti mm. orkideoita.  Kowloonissa oli ilta- ja jademarkkinat ja Stanleystä löytyi kaiken muun tavarapaljouden ohella muutamia vaateoutletteja. Tuliaisia kotiin ei juurikaan tullut hankittua, lukuun ottamatta mieheni vaatehankintoja Stanleystä.

Tingin usein kirpputoreilla ihan periaatteen vuoksi. Sen sijaan tinkiminen uuden tavaran kohdalla on mielestäni turhauttavaa ja puuduttavaa. Joka tapauksessa tavaraa ei myydä tappiolla - sehän on selvä. Myyjien kipukynnyksen testaileminen on kuitenkin väsyttävää. Ensin pitää kysellä hintaa yhdessä paikkaa ja kuunnella mikä on viimeinen hinta, kun myyjä juoksee perässäsi. Seuraavalla kojulla samaa tavaraa katsoessa voikin jo suoraan lähteä neuvottelemaan tuosta "tingitystä hinnasta". 

Paikallinen helppoheikki ja kätevä monikäyttöinen tavara.

Lyhyen kävelymatkan päässä majapaikastamme oli Kowloonin puisto. Halusin nähdä erityisesti puiston flamingot. Ohitimme kiinalaisessa puutarhassa nuoren miehen, joka harjoitteli tai chi -kuvioita. Lähellä häntä istui vanhempi mies keskittyneenä, silmät kiinni, kädet ojennettuina kämmenpohjat ylöspäin. Hän näytti jotenkin kadehdittavan rauhalliselta omassa sisäisessä maailmassaan.

Osallistuin aikoinaan Tai Chi Chi Kung -harjoituksiin syksyn ajan. Rauhalliset, sulavat liikesarjat ovat kaunista katsottavaa, mutta kurssi kiristeli hermojani kiireettömyytensä osalta. Kärjistettynä yhtä kädenojennusta saatettin harjoittaa tunti ja seuraavalla tunnilla kerrattiin sitä samaa kädenojennusta. Tuolta osin mielen harjoittaminen ei minun kohdallani tuottanut toivottua lopputulosta.

Hetken puistossa käveltyämme näimme flamingot lammen rannalla. Tuijottelimme niitä aikamme niin kuin olisimme olleet eläintarhassa. Eläintarhassa ihmetellään useita eri eläimiä liukuhihnalta. Nyt saattoimme katsoa vain noita kymmeniä flamingoja.

Miksi niillä on noin pitkät jalat, eikö puolet riittäisi? Miten ne pysyy pystyssä yhdellä jalalla? Millä tavoin kehittyneempi rimppakinttujen tasapainoaisti on suhteessa ihmiseen? Onko niillä tasapainoaistia ollenkaan vai onko räpylän pohjassa joku luonnollinen liimapinta? Joka tapauksessa ne olivat söpöjä nukkuessaan pää omien siipien suojassa.

Kowloon-puisto.

Kun matkustaa toiselle puolelle maailmaa pohjoismaisesta näkökulmasta erilaiseen kulttuuriin, palaa usein mielessään pohtimaan oman maan hyviä ja huonoja puolia. Hong Kongissa tehdään töitä aamusta iltaan. Vanhemmat tekevät kymmenen tunnin päivää, jotta he voisivat elättää lapsiaan. Lapsien toivotaan huolehtivan vanhemmistaan heidän ikääntyessän. Jos sinulla ei ole rahaa, sinun täytyy lähteä ansaitsemaan sitä hyväntekeväisyyden tai valtion tukien sijaan. Koska asuminen on kallista, pienissä neliössä saattavat asua vanhemmat ja lähes kolmekymppiset lapset, kunnes nämä aikuiset lapset ovat säästäneet tarpeeksi rahaa ja voivat muuttaa omilleen. Suomessa koulutuksesta ei periaatteessa tarvitse maksaa. Lukukausimaksuja ei ole. Ei tarvitse valita koulutetaanko lapsista tyttö vai poika, nuorempi vai vanhempi. On perustoimeentuloa toimeentulotuen ja työttömyyskorvauksien muodossa. On sairaspäivärahaa, vanhempain tukia, lapsilisiä ja verohelpotuksia. 

Lähdimme paluumatkalle kotiin perjantain ja lauantain vastaisena yönä. Ennätimme vielä tapaamaan kaupungissa asuvat kaverimme illallisen ja drinksujen merkeissä. Oli erikoista huomata, miten viikon ajan aika hiljaisella liekillä toimineet ravintolat syttyivät elämään ja täyttyivät "after work" pukumiehistä ja jakkupukunaisista. Viikon aikana heitä ei ollut juuri näkynyt. Ehkä he olivat tehneet koko viikon töitä aamusta iltaan...

Ravintola-alueella.

- - -

Kaksi viikkoa reissussa. Parin viikon ajan kirjoittelua töiden jälkeen. Blogi on kiva juttu, mutta "pakkokirjoittaminen" on ajoittain puuduttavaa. En ole antanut itselleni lupaa kirjoittaa mistään muusta ennen kuin matkan muistot on koottu. Tehtävä on nyt suoritettu. Siinä välissä Suomeen valittiin uusi presidentti, kävin työhaastattelussa ja sain tiedon etten tullut valituksi sekä "pommi iski". Samana päivänä uutisiin tuli ilmoitus Nokian tuhannen ihmisen vähennyksistä sekä suunnitelmat kuuden varuskunnan sulkemisesta ja 250 kunnan katoamisesta.