Valashai

Maailman suurin kala - valashai - lipui juhlavasti eteenpäin allani. Hetkeä aikaisemmin olin molskahtanut pois veneestä, työntänyt pääni veteen ja avannut silmäni. "Ei voi olla totta",  mietin epävarmoin ottein poskutellessani eteenpäin. Valashai ei ollut kovin kaukana, vain muutamien metrien päässä. Mitä minulle oli juuri hetki sitten sanottukaan? Älä koske valashaita, älä mene sivulla kolmea metriä lähemmäs ja pysy kuuden metrin päässä pyrstöstä. Suuresta koosta huolimatta se ei kuulemma syö pieniä eikä suurempiakaan tyttöjä, vaan planktoneja. Räpiköin pienen hetkisen eteenpäin yhdessä valashain kanssa, kunnes se uiskenteli pois näköpiiristäni.

- - -

Hotelliin saavuttuamme meille esiteltiin ja tämän jälkeen selailin itsekseni koostetta siitä mitä lomakohteessa voisi harrastaa. Vaihtoehtoja näytti olevan jonkin verran. Päivän mittainen valashaiden spottausretki oli yksi vaihtoehdoista. Mieheni halusi ehdottomasti retkelle ja minäkään en halunnut jäädä hotelliin yksin nyhjöttämään. Päädyimme päiväretkelle yhdessä sveitsiläis-brittiläisen pariskunnan kanssa. Mies oli jo eläköitynyt työelämästä ja hänen vaimonsa työskenteli Manilassa suurlähetystössä. 

En ole koskaan ollut mikään uimamestari ja pelkään vettä. Snorklausreissua edeltävänä yönä nukuin tavallista levottomammin. Taisin nähdä jotain painajaisuniakin.

Olen oppinut uimaan kesämökillä, jossa on sen verran matala ranta, että aina "hädän tullen" saatoin upottaa jalkani saviseen pohjaan. Valtamerellä sen sijaan seilasimme pienellä veneellä ja merenpohja oli muutaman sadan metrin päässä allani. Mieheni yritti lohdutella minua, että hukkumistilanteessa sillä ei ole mitään merkitystä kuinka paljon vettä jalkojen alla on. "Onneksi suolavesi kelluttaa ruhoani", pohdin itsekseni.

Valashain spottaaja ja snorklaajat.

Reilun tunnin matkan jälkeen saavuimme Limasawa - nimisen saaren edustalle, jossa normaalisti liikkui paljon valashaita. Olimme loppumatkasta saaneet veneemme perään hinaukseen kaksi "spottaajaa", joiden tehtävänä oli soudella ympäriinsä, dipata päänsä veteen ja ilmoittaa mikäli he havaitsevat valashain.

Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen spottaus oli tehty. Tuolla ensimmäisellä kerralla minäkin näin valashain. Se oli valtava!

Sen jälkeen en hai-asiasta enää ottanut paineita. Istuskelin veneessä, kun muut pomppivat veteen sitä mukaa kun havaintoja ilmoitettiin. Mikäli oikein ymmärsin, on ihmisiä jotka eivät useista yrityksistä huolimatta ole koskaan nähnyt valashaita. Olin onnekas, että näin tuon fisun ensimmäisellä snorklauksella.

Hetkeä myöhemmin alueelle tuli myös kaksi muuta isompaa alusta kymmenine turisteineen spottailemaan kaloja. Heillä oli mukanaan yhteensä kahdeksan spottaajaa. Vilinää ja vilskettä merellä siis riitti!

Valashai spotattu, snorklaajat yläpuolella.

- - -

Paluumatkalla kävimme lounastamassa saaressa ja pysähdyimme vielä snorkailemaan todella kauniiden koralliriuttojen päälle. Olin aina kuvitellut, että korallit ovat kasveja. Wikipedia valisti minua matkan jälkeen otsikolla "korallieläimet". Korallitkin syövät planktoneja niin kuin valashait. Oppia ikä kaikki.

Mieheni näki päivän aikana viisi valashaita, snorklaili pitkiäkin aikoja niiden perässä. Pitkä, kuuma päivä ja auringonpaiste vetivät miehestä voimat loppuillaksi. Seuraavana päivänä hän jatkoi lomaa entistä ehompana ja levänneempänä.