Viron lentoreissu
Lähdin viikko sitten perjantaina töistä hieman aikaisemmin. Pakkasin kotona pieneen laukkuun viikonlopun matkatavarat ja lähdimme ruuhka-aikaan ajamaan Itä-Helsingistä kohti Hyvinkäätä. Keskustelimme autossa liikenteen sujuvuudesta. Pohdimme mahdetaanko liikennekoulussa nykyään opettaa järjen käyttöä. En tosin muista opetettiinko sitä silloin, kun itse suoritin autokoulua.
Jonottelimme ruuhkassa kärkikolmion takana yrittäessämme päästä Tampereen tielle. Autot liittyivät liikennevirtaan vuorotellen joustavasti, vetoketjumaisesti kärkikolmiosta huolimatta. Katsekontaktilla kuskit aavistelivat toisten kuskien aikeita, kunnes tuli se nuori kuski, joka käsien viittelöinnistä ja ilmeistä päätellen olisi antanut kolmion takana ruuhkajonon odotella hamaan tappiin asti. Matka eteni ruuhkassa tuskaisen hitaasti, mutta puolentoista tunnin kuluttua olimme Hyvinkään lentopaikalla tekemässä tekemässä tuttavapariskunnan kanssa lähtöä kohti Viroa nelipaikkaisella pikkukoneella.
En ollut puhunut reissusuunnitelmistamme juuri kenellekään. Syksyn kelit saattavat olla arvaamattomia ja matka olisi hyvin saattanut peruuntua. Lensimme ensin Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon. En ollut aikaisemmin käynyt kaupungissa. Visiitti oli sen verran lyhyt (majapaikkaan asettuminen ja ruokailu kaupungilla perjantaina sekä lyhyehkö kävely kaupungilla lauantaina), että paluu kaupunkiin paremmalla ajalla jäi kytemään. Muun muassa työkaverin suosittelemassa ruutikellarissa jäi piipahtamatta. Ruutikellari rakennettiin piispanlinnan esilinnoituksesta erottaneeseen vallihautaan 1767. Viimeisen reilun vuosikymmenen rakennuksessa on ollut olutravintola. Valitsimme Kapriis -nimisen paikan illalliskohteeksi esitteessä mainitun "luultavasti kaupungin paras pihvipaikka hinta/laatu suhteella" tekstin vuoksi huolimatta siitä, että paikka oli mainittu myös trendikkäänä loungecafeena. Ruoka oli hyvää ja majoitus pienessä hotellissa Art Nouveau -tyylisessä rakennuksessa oikein viehättävä.
Tarton markkinoille jäi kiva tuulimylly, jonka olisin halunnut mökille mikäli sen kuljettaminen olisi ollut mahdollista. Sen sijaan muutama saippua markkinoilta tarttui mukaan ja mahtui laukkuun. Matka jatkui seuraavana päivänä. Ensin lensimme läpi Viron Saarenmaalle. Käytyämme vähän saaren pääpaikassa Kuressaaressa kiertelemässä palasimme lentoasemalle ja lensimme Pärnuun. Lensimme ukkosrintaman sivuitse. Pikkukone pompahteli ilmavirroissa sen verran mahan pohjaa kutkuttavalla tavalla, että kiristimme kaikki vöitä tiukemmalle.
Toisen illan vietimme Pärnussa. Edellisestä vierailusta ko. kaupungissa on varmaan noin kymmenen vuotta aikaa. Taksikuski kertoi kaupungin väkiluvun olevan vajaat 50 000 ja kesäisin väkimäärä tuplaantuu. Wikipedian mukaan Pärnua kutsutaan Viron kesäpääkaupungiksi, koska Viron tasavallan hallinto ja virallinen pääkaupungin asema siirtyy Pärnuun kesäisin. Täytyy myöntää etten muista tällaisesta kuulleenikaan. Sesonkiajan ulkopuolella saimme huoneet hyvin edullisesti. Ruokailemaan päädyimme hotellin lähellä sijainneeseen, taksikuskin suosittelemaan Steffani -pitseriaan.
Pärnusta palasimme takaisin Suomeen Hiidenmaan kautta. Teimme lyhyen pysähdyksen Kärdlan lentokentällä. Sunnuntaina oli kaikin puolin upea keli ja reissu oli kokonaisuudessaan hieno hyvässä seurassa. Tämän tyyppistä lentoreissua emme jostain syystä ole aikoihin tehneet, vaikka kymmenen vuoden ajan teimmekin joka kesä hauskoja matkoja jonnekin suuntaan Virossa, Latviassa tai Liettuassa.
Luin matkan aikana pokkaria, joka kertoi espoolaisnaapuruston matkasta juhannuksen viettoon Italiaan, Toscanaan. Ei kirjassa sinänsä mitään ihmeellistä ollut, mutta jossain vaiheessa tuli erikoinen fiilis. Kirjan pääosassa on ikäiseni, lapseton henkilö, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minä. Hänen isänsä nimi ja ammatti vastasivat sekä se, että äitinsä oli kuollut päähenkilön ollessa 19-vuotias – niin kuin minunkin. En tosin myönnä yhtäläisyyttä sen osalta, että minulla olisi nysverö kumppani.
Piti oikein tarkistaa netistä, että onko kirjailija kotoisin Pohjois-Karjalasta. Ei hän ollut. Kävi kuitenkin ilmi, että hän ilmeisesti asuu tällä hetkellä samalla saarella Helsingissä.
Jonottelimme ruuhkassa kärkikolmion takana yrittäessämme päästä Tampereen tielle. Autot liittyivät liikennevirtaan vuorotellen joustavasti, vetoketjumaisesti kärkikolmiosta huolimatta. Katsekontaktilla kuskit aavistelivat toisten kuskien aikeita, kunnes tuli se nuori kuski, joka käsien viittelöinnistä ja ilmeistä päätellen olisi antanut kolmion takana ruuhkajonon odotella hamaan tappiin asti. Matka eteni ruuhkassa tuskaisen hitaasti, mutta puolentoista tunnin kuluttua olimme Hyvinkään lentopaikalla tekemässä tekemässä tuttavapariskunnan kanssa lähtöä kohti Viroa nelipaikkaisella pikkukoneella.
 |
| Isä ja poika kaksoisveistos, joka kuvaa taiteilijaa itseään puolitoista vuotiaan poikansa kanssa. Poika on isän mittainen, mutta hänellä on lapsen ruumiinrakenne. |
En ollut puhunut reissusuunnitelmistamme juuri kenellekään. Syksyn kelit saattavat olla arvaamattomia ja matka olisi hyvin saattanut peruuntua. Lensimme ensin Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon. En ollut aikaisemmin käynyt kaupungissa. Visiitti oli sen verran lyhyt (majapaikkaan asettuminen ja ruokailu kaupungilla perjantaina sekä lyhyehkö kävely kaupungilla lauantaina), että paluu kaupunkiin paremmalla ajalla jäi kytemään. Muun muassa työkaverin suosittelemassa ruutikellarissa jäi piipahtamatta. Ruutikellari rakennettiin piispanlinnan esilinnoituksesta erottaneeseen vallihautaan 1767. Viimeisen reilun vuosikymmenen rakennuksessa on ollut olutravintola. Valitsimme Kapriis -nimisen paikan illalliskohteeksi esitteessä mainitun "luultavasti kaupungin paras pihvipaikka hinta/laatu suhteella" tekstin vuoksi huolimatta siitä, että paikka oli mainittu myös trendikkäänä loungecafeena. Ruoka oli hyvää ja majoitus pienessä hotellissa Art Nouveau -tyylisessä rakennuksessa oikein viehättävä.
Tarton markkinoille jäi kiva tuulimylly, jonka olisin halunnut mökille mikäli sen kuljettaminen olisi ollut mahdollista. Sen sijaan muutama saippua markkinoilta tarttui mukaan ja mahtui laukkuun. Matka jatkui seuraavana päivänä. Ensin lensimme läpi Viron Saarenmaalle. Käytyämme vähän saaren pääpaikassa Kuressaaressa kiertelemässä palasimme lentoasemalle ja lensimme Pärnuun. Lensimme ukkosrintaman sivuitse. Pikkukone pompahteli ilmavirroissa sen verran mahan pohjaa kutkuttavalla tavalla, että kiristimme kaikki vöitä tiukemmalle.
 |
| Sateenkaari matkalla Kuressaareen. |
 |
| Kuressaaren piispanlinna Saarenmaalla, yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoituksista Baltiassa. |
Toisen illan vietimme Pärnussa. Edellisestä vierailusta ko. kaupungissa on varmaan noin kymmenen vuotta aikaa. Taksikuski kertoi kaupungin väkiluvun olevan vajaat 50 000 ja kesäisin väkimäärä tuplaantuu. Wikipedian mukaan Pärnua kutsutaan Viron kesäpääkaupungiksi, koska Viron tasavallan hallinto ja virallinen pääkaupungin asema siirtyy Pärnuun kesäisin. Täytyy myöntää etten muista tällaisesta kuulleenikaan. Sesonkiajan ulkopuolella saimme huoneet hyvin edullisesti. Ruokailemaan päädyimme hotellin lähellä sijainneeseen, taksikuskin suosittelemaan Steffani -pitseriaan.
 |
| Pärnun rannoilla. |
Pärnusta palasimme takaisin Suomeen Hiidenmaan kautta. Teimme lyhyen pysähdyksen Kärdlan lentokentällä. Sunnuntaina oli kaikin puolin upea keli ja reissu oli kokonaisuudessaan hieno hyvässä seurassa. Tämän tyyppistä lentoreissua emme jostain syystä ole aikoihin tehneet, vaikka kymmenen vuoden ajan teimmekin joka kesä hauskoja matkoja jonnekin suuntaan Virossa, Latviassa tai Liettuassa.
Luin matkan aikana pokkaria, joka kertoi espoolaisnaapuruston matkasta juhannuksen viettoon Italiaan, Toscanaan. Ei kirjassa sinänsä mitään ihmeellistä ollut, mutta jossain vaiheessa tuli erikoinen fiilis. Kirjan pääosassa on ikäiseni, lapseton henkilö, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minä. Hänen isänsä nimi ja ammatti vastasivat sekä se, että äitinsä oli kuollut päähenkilön ollessa 19-vuotias – niin kuin minunkin. En tosin myönnä yhtäläisyyttä sen osalta, että minulla olisi nysverö kumppani.
Piti oikein tarkistaa netistä, että onko kirjailija kotoisin Pohjois-Karjalasta. Ei hän ollut. Kävi kuitenkin ilmi, että hän ilmeisesti asuu tällä hetkellä samalla saarella Helsingissä.
Kommentit
Lähetä kommentti