Kolme lomaviikkoa kodin ulkopuolella

Lomalla keskustellaan lomasta. Loman puutteesta, tekemisistä tai tekemättä jättämistä, alkoholista, sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Tänä vuonna uusi näkökulma keskusteluun on ollut, että onko parempi pitää loma yhtenä putkena vai pätkiä se muutaman viikon pikku lomiksi. Itse olen viettänyt useamman vuoden pidennettyjä viikonloppuvapaita pitkin kesää ja koko ajan on ollut jotain mitä odottaa.

Lomalla pitäisi voida irtautua töistä. Toinen näkökulma mistä viime vuosina on aloitettu kirjoittamaan enemmän on töistä irtaantumisen haasteellisuus nykyaikana, kun on netti ja älykännykät. On myös julkaistu selvitys, jonka mukaan ihminen on onnellisimmillaan noin kaksi viikkoa ennen loman alkua. Tällöin tieto tulevasta lomasta ja lomasuunnittelu nostavat mielialan korkealle.

Selvitysten mukaan joka kuudennella suomalaisella tai perheellä ei ole varaa yhteen lomaviikkoon joko kotimaassa tai ulkomailla. Köyhyyden vähentämiseen tähtäävässä EU:n ohjelmassa on otettu viikon loma kodin ulkopuolella yhdeksi elintason laatumittariksi.

Mikä on standardi mikä jokaiselle perheelle pitäisi taata lomaa ja millaisissa olosuhteissa? Pitäisikö jokaisella olla subjektiivinen oikeus viikon tai kahden lomaan kotimaassa, Euroopassa, Kanarian saarilla vai Thaimaassa? Yhden, kahden vai viiden tähden hotellissa? Aamupalalla, täyshoidolla vai all inclusive?

Telttailu ei tunnu olevan enää minkäänlainen vaihtoehto nykyään. Minun lomaviikkoni kodin ulkopuolella lapsuudessa oli telttailua ja telttaretki yleensä sisälsi käynnin mummolassa Tampereen lähistöllä. Telttailu oli mukavaa silloin kun aurinko paistoi ja vanhemmat eivät riidelleet. Se oli ankeaa silloin kun satoi, teltta oli märkä, kamat pakattiin märkänä kasaan ja vanhemmat riitelivät.

Olen sikäli etuoikeutettu, että voin heti lomani alkaessa pakata kamat autoon ja karauttaa lomalle kesämökille. Ulkomailla ei ole tullut käytyä kesäisin sen jälkeen, kun kesämökki siirtyi perinnönjaossa nimiini.

- - -

Kolmen viikon kesäloma meni aivan liian nopeasti. Nopeasti erityisesti sen suhteen, että olin kuvitellut ottavani yhteyttä muutamiin kavereihin, jotka asuvat Pohjois-Karjalassa. Pari viikkoa lomaa menikin suit sukkelaan ja yhtäkkiä tajuttiin, että on vain yksi viikko saada aikaiseksi jotain järkevää. Tässä vaiheessa tulivat esille maalisudit ja minikaivurin vuokraus. Ja siinäpä se sitten kolmas lomaviikko sitten hurahtikin.  

Aikaisempien muutamien kesälomatarinoiden lisäksi kesäloma oli.........

- Juhlaa! Kesälomaan mahtuivat tupla viisivuotissynttärit sekä 60-vuotisjuhlat.

Synttärikakut.

- Jollailua. Mieheni ensimmäinen jollapurjehdus Höytiäisellä päättyi siihen, että mökkinaapurille soitettiin "hätäsoitto" katkenneesta puomista. Lähdimme naapurin kanssa pelastusmatkalle ja päädyimme läheisen mökkisaaren terassille toteamaan, että miehelläni ei ollut mitään hätää....

Ensipurjehdus jollalla.

- Ruokailua. Pitsaa, mättöä, makkaraa ja parina päivänä kevennettiin salaatilla. Olin varautunut kolmen viikon lomalla kokeilemaan monia monituisia erilaisia grillireseptejä. Tätä varten olin kerännyt jo kotona ollessa erilaisia ohjeita ja raahannut ne mukanani mökille. Sen sijaan, että olisin ennättänyt niitä tekemään ja kokeilemaan, haimme pitsaa, söimme ravintoloissa, naapureiden luona ja kyläillessä. Eräänä iltana kundeille esiteltiin erikseen myös punaista "paprikaa", jota kuulemma kannatti ottaa lisukkeeksi ruokaan. Kundit itkivät ja söivät, koska suuhun tuli tungettua vähän niin kuin vahingossa isohko pala maailman vahvinta chiliä. Oli oikein terveellistä hieraista silmiä käsillä, jotka olivat koskeneet pientä palaa tuota chiliä (btw, ei kannata kokeilla kotona).

Sienimättö.

- Ilmailua. Kalajoen lentoreissun lisäksi osallistuin kulolentoon "tähystäjäoppilaana". Näimme yhden metsäpalon, joka oli tunnistettu jo aikaisemmin. Jännittävällä lähes parin tunnin reissulla kävimme aivan Venäjän rajalla ja ohittelimme saderintamia. Tämän lisäksi mieheni sai vesilentokoneella kyydin yönylireissulle mökkeilemään.

Sadekuuro.

Kyydit.

- Vesiurheilua. Mökkipaikka ympäristöineen on eräänlainen vesiurheilukeskus. Lähes aina veneen tai vesijetin perässä roikkui joku. Hiihtää ja lautailee ken uskaltaa. Minä en... maakrapu siltä osin. Käytiin myös melomassa ilmatäytteisellä kajakkikaksikolla. Sopivan rauhallista menoa minulle...

Vesihiihtovetoa.

- Pikkulintu. Lintuperhe oli rakentanut pesän mökin räystään alle. Loman alkuvaiheessa pienten poikasten sirpityksen volyymitaso oli tosi kova. Jossain vaiheessa äänet hiljenivät ja poikaset koittivat omia siipiään. Yksi poikasista eksyi avoimesta mökinovesta sisään lentelemään pieneen mökkiimme. Poikanen täräytti päin ikkunaakin niin, että tajunnantaso ilmeisesti heikkeni. Poikanen nostettiin pihalle ja mieheni yritti epätoivoisesti antaa sille lennonopetusta heiluttamalla käsiään kiivaasti edestakaisin. Meitä viisaampi tunnisti linnun punarinnan poikaseksi.

Punarinnan poikanen.

- Pihatakka. Ilosaarirock-viikonloppumajoituksesta ostimme pihatakan. Siinä paistui tikun nokassa makkara jos toinenkin. Aika mukava laitos kaikin puolin. Pitäisi kehittää joku terassinrakennusprojekti tuleville kesille niin takalle voisi tehdä arvoisensa paikan.

Pihatakka.

- Saunomista. Tynnyri- ja lauttasaunassa. Useampana kertana meillä oli ilo saunoa lauttasaunassa joko laiturissa tai järvellä. Unohtumattomia elämyksiä. Ainutlaatuisia kerrassaan!

- Muikkareita. Jaoin puolisolleni "muikkareita" töppäilyistä. Ei hän saanut kuin kaksi muikkaria.  "Oikean" muikkarin antoi joku meille tuntematon heikkohermo. Loman päätteeksi mieheni nosti veneen ylös. Ajoi ensin auton rampille ja tuli hakemaan venettä mökin laiturista. Sillä väliajalla, kun hän tuli hakemaan venettä, auton tuulilasiin oli kirjoitettu muikkari: "Aika erikoinen paikka jättää auto ja traileri. Muitakin käyttäjiä on." Mies oli vielä paikalla, kun mieheni tuli veneellä takaisin pahoitellen ja varmistellen ettei mies ollut joutunut kauaa odottamaan. Heppu antoi ymmärtää ettei mitään hätää ole, vaikka oli ennättänyt viestin tuulilasiin jo kirjoittaakin.

- Arttu Wiskarin kappaleesta tuntematon potilas tuli tämän vuoden kesäbiisi. Olin jotenkin aikaisemmin onnistunut ohittamaan kokonaan tämän kaikille muille niin tutun biisin. Sen jälkeen kun kappale minulle esiteltiin, kuulinkin sitä jatkuvasti ja surumielinen kertosäe muistuttaa tästä kesästä jatkossakin...

Kuule mun toive, mä haluan pois 

Eikö aikani täynnä jo ois? 

Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän 

Kuule mun toive, mä haluan pois 

Eikö aikani täynnä jo ois? 

Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas