Kalastuskurssi ja linja 14

Sitä aina välillä leikittelee ajatuksella suuremman luokan muutoksesta elämässä. Ei sillä, että asiat millään tavalla olisivat huonosti, mutta kuitenkin. Kuulin Ylen uutisen Kainuusta. Haastattelivat henkilöä, joka osallistui työkkärin kalastajakurssille.

Siis mikä?
Taasko yksi humpuukkikurssi, jota voi mollata netin keskustelupalstoilla?

Työvoimakoulutuksen tarkoituksena on työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja työvoiman saatavuuden turvaaminen. Viime vuosina Uudellamaalla on koulutettu satoja bussikuskeja ja lähihoitajia.

Mutta että kalastuskurssi?!

Kainuussa on ongelma, että kalat jäävät kuulemma järviin samalla tavalla kuin marjat metsiin. Tarvitaan ammattikalastajia. Uudellamaalla kalat pitäisi varmastikin jättää mereen, koska Itämeri ja sitämyöten fisut ovat pilaantuneita. Tai saa niitä kai syödä kerran viikossa.

Mieheni on esittänyt viime vuosina lisääntyvää kiinnostusta kalastusta kohtaan. Hän on tituleerannut itseään nimellä "yrkefiskare från Degerö". Ollaan aseteltu talviverkko jään alle, kalastettu katiskalla ja käyty uistelemassa.

Lisääntyvä kiinnostus ja kurssi. Kurssi ja lisääntyvä kiinnostus.

Siinähän sitä olisi elämänmuutosta kerrakseen. Mies koulutukseen opiskelemaan kalastuslainsäädäntöä ja -biologiaa, kalastusmenetelmiä ja pyydysten rakentamista.

Samaan hötäkkään tutkin tietysti mitä itse voisin tehdä ja - voilà - länsirannikolla järjestetään sienenpoimijan koulutus. Ehkä oppisin erottamaan metsästä muutakin kuin punaisen kärpässienen. Toivottavasti kurssilla opetettaisiin myös suunnistusta ja kompassin käyttöä. En haluaisi eksyä pimeään metsään. Se olisi sen laatuista yksinäisyyttä, jota en erityisemmin kaipaa.

En tiedä tuosta työllistymisestä kuitenkaan, kun sesonkikin on niin lyhyt.

Täytyy vielä pohtia tätä muutosta.

* * *

Liikuin muutama päivä sitten bussilla Helsingin keskustassa tuttua reittiä. Reitin loppuvaiheessa kuski yllättäen pysäytti, sammutti moottorin ja huusi hämmästyneille kyytiläisille "päätepysäkki". Menin ihmettelemään asiaa kuskille ja aluksi hän totesi vain reitin muuttuneen kuun puolivälissä. Jatkoin sinnikkäästi ihmettelyä, jolloin hän sytytti tupakan ja alkoi kertomaan reittimuutoksen taustoja hieman tuohtuneena.

Kaivopuiston Neitsytpolun asukkaat haluavat kuulemma parkkeerata omin säännöin. Omavaltainen parkkeeraus on haitannut bussiliikennettä ilmeisesti pidemmän aikaa. Autoja on sakotettu, mutta asukkaat ovat ilmeisesti sen verran äveriäitä, ettei pysäköintivirhemaksut tunnu heidän kukkaroissaan. Tämän vuoksi linja 14 ei enää aja Neitsytpolkua pitkin niin kuin aikaisemmin.

• Linjan 14 reitti muuttuu Eirassa ja Ullanlinnassa. Bussi ajaa reittiä Laivurinkatu etelään–Merikatu–Kapteeninkatu–Tehtaankatu–Laivurinkatu pohjoiseen. Bussi pysähtyy edelleen Laivurinkadulla etelän suuntaan olevilla pysäkeillä. Linjan uusi päätepysäkki on Laivurinkadun eteläpäässä. Kapteeninkadulle tulee kaksi uutta pysäkkiä pohjoisen suuntaan ajettaessa, lisäksi bussi pysähtyy raitiovaunupysäkillä Tehtaankadulla ennen Laivurinkadun risteystä. Muut Tehtaankadun eteläpuolella olevat pysäkit jäävät pois käytöstä. (HSL:n liikennetiedote)

* * *

Kesäloman jälkeen olemme veneilleet lähes joka päivä, kun ei ole satanut ja mieheni ei ole ollut myöhään töissä. Harvoin tulee hinattua formulavenettä, jonka hetkeä aikaisemmin oli nähnyt kiitävän silmien editse horisonttiin. Nyt on sellainenkin sitten koettu. Merellä on tapana auttaa "hädässä", koska koskaan ei voi tietää milloin itse on samassa tilanteessa. Ollaan itse asiassa oltukin. Vuosia sitten bensa loppui kaksi kertaa samalla venereissulla. Ei naurattanut tapahtumahetkellä, jälkikäteen kylläkin.

Hinauksessa.