Kesälomareissu Kalajoelle

"Kalajoki saa oman TV-sarjan" luin nettiuutisista palattuamme parin päivän lomareissulta länsirannikolta. Jos olisimme tienneet matkailevamme tänä kesänä Kalajoelle, olisimme voineet ilmoittautua tv-sarjaan mukaan kesäkuun aikana. Ei tullut ilmoittauduttua, sillä en ollut kuullutkaan ko. sarjasta ennen kuin matkustimme pienkoneella Kalajoelle mieheni ja mökkinaapureidemme kanssa. Ei sillä, että olisin sarjaan halunnutkaan. Tuntikausien kuvamateriaaliin seurueen uroot kuitenkin päätyivät käydessään tarkistamassa Kalajoen lentokentällä, että Cessnassamme kaikki oli kunnossa. Kopteri teki tuolloin juuri lentoonlähtöä kentältä ja lentäjä kertoi kuvaavansa materiaalia uuteen Kalajokisarjaan. Hotellimme terassilta saatoimme nähdä samaisen kopterin sahaavan edes takaisin Hiekkasärkkien lomailijoiden valloittamaa pientä kaistaletta.



Kalajoen hiekkasärkät.



Kesäloman alkaessa ajomatkalla mökille olimme sattuneet pohdiskelemaan mieheni kanssa, että voisimme tehdä jonkun pienen kesälomareissun pikkukoneella loman aikana a) mikäli saamme koneen jostain vuokralle ja b) saamme kyytiin pari muutakin maksavaa matkustajaa. Lentosuuntana etelä ei tullut meille kysymykseen, joten jäljelle jäi matkaaminen länteen tai johonkin Joensuusta katsottuna pohjoisempaan. Puhuimme autossa matkasta Kalajoen hiekkasärkille.

Kesälomamatkailu tuli puheeksi istuessamme kavereiden mökin terassilla drinksuilla. He ilmoittivat lähtevänsä Kalajoelle muutamaksi päiväksi ja niihän siinä kävi, että yhtäkkiä sen enempää suunnittelematta meitä oli kuuden hengen seurue matkalla nauttimaan kilometrien pituisista hiekkasärkistä ja kesästä.

Ryhmärämä Kalajoen hiekkasärkillä.

Matkapäivän aamuna heräsin unenpöpperöisenä sateen ropistessa mökin peltikattoon. Mieheni nousi reippaammin ylös ja minä jäin sänkyyn kietoutuen tiukemmin peiton mutkaan. Hän tarkisti lentosäät ja hoputti, että minun täytyy nousta sillä sadepilvet tulevat väistymään pian taivaalta ja matkakumppanit odottavat meidän tuloa.

Huoltoaseman päiväkahvien ja koneen tankkauksen jälkeen "Joensuun liikenne, oscar hotel charlie victor zulu rullaa kiitotielle 10 lentoonlähtöä varten" lause saatteli meidät matkaan. Lennonjohto ei ollut auki, jolloin kenttä oli ns. valvomaton lentopaikka ja mahdollisille koneille ilmoitettiin radiojaksolla aikeet lennon suhteen.

Lento halki Suomen Joensuusta luoteeseen Kalajoelle sujui mukavasti hienossa kelissä. Sateesta ei ollut tietoakaan seuraavan muutaman päivän aikana. Naiset takapenkillä torkahtelivat maisemien ollessa jokseenkin tylsiä: metsää, peltoa, järvi, metsää, peltoa, järvi, asuinrakennus, metsää, peltoa jne. Miehet navigoivat etupenkillä useamman gps-laitteen ja luonnollisesti paperikartan kanssa.

Peltoa jossain päin Pohjanmaata.

Kalajoen lentokentän sijainti ei olisi voinut olla parempi penkkiurheilijan näkökulmasta. Hiekkarannat olivat vain muutaman sadan metrin päässä kentästä ja sikäli kivasti käveltävissä. Kaveri oli varannut hotellihuoneet reilua viikkoa aikaisemmin aivan meren rannalla sijainneesta Hotelli Lokkilinnasta. Loisto juttu, sillä majoituskapasiteetti tuntui olevan täynnä. 

Hiekkasärkät olivat vajaan kymmenen kilometrin päässä itse Kalajoen kaupungista. Kerran ajelimme taksilla kaupungille. Taksimatkan aikana kyselin kuskilta Kalajoen asukasluvusta. Reilua 12 000 hän veikkasi, mikä ilmeisesti piti hyvin paikkansa.

- - -

Yksi reissun kohokohdista oli kävelyreissu meressä. Hiekkasärkkien edustalla oli nimittäin hevosenkengän mallinen matala "muodostelma, jota pystyi kahlaamaan lähes koko matkan. Viimeiset kymmenet metrit olisi pitänyt uida, että olisi saanut tehtyä puoliympyrän. Pari uskaliasta seurueestamme oli kahlannut ja uinut reitin ensimmäisenä iltana ja toisena iltana lähdimme matkaan koko porukalla. Matkan varrelle oli edellispäivän seikkailijoiden toimesta piilotettu aarre, jonka seuraavana päivänä löysimme :)



Kalajoen hiekkasärkät. Hevosenkengän mallinen kahluureitti.

Kalajoen hiekkasärkät.

Kalajoen hiekkasärkät.

Toisena iltana kävimme katsomassa Mattia ja Teppoa. En tiennyt mitä odottaa. Vähän sekavin fiiliksin laskeuduin portaat alas, söin annoksen pyttipannua jaksaakseni ja astuin tanssisaliin. Mietin kuinka riettaaksi tunnelmä äityy tällaisissa konserteissa? Onko kysymyksessä tanssit vai lentävätkö pikkuhousut tai pehmolelut lavalle keikan edetessä? Rauhallista oli. Ne tanssivat, jotka osasivat/halusivat ja eturivi oli kansoitettu ihailevista naisten katseista. Universaali, iästä riippumaton ilmiö tuo idoleiden ihailu.

Kuuntelen normaalisti aivan jotain muuta musiikkia kuin suomi-iskelmiä, mutta toisaalta tuotanto oli tuttua, sillä olin kuullut heidän kappaleitaan lapsuudessa ihan riittämiin äidin kuunnellessa heidän tuotantoaan vinyyleiltä. Viimeisten vuosikymmenten tuotannosta minulla ei ollut oikein käsitystä. Isolla osalla Suomen kansasta on, sillä kaksikko näyttää olevan Eppujen jälkeen Suomen myydyimpiä artisteja.

Matti ja Teppo

Matin ja Tepon konsertin jälkeen siirryimme vielä hetkeksi samaisen ravintolan yläkerran discoon. Pöytäämme tuli istumaan muutama paikallinen "alkuasukas". "Sano lehmä - lehemä, ei kun lehmä - lehemä", keskustelu eteni sen jälkeen, kun olimme saaneet kuulla kavereiden perhesuhteista ja ammateista.

- - -

Syvän hiljaisuuden vallitessa kävimme Kalajoen ravintoloissa syömässä. Joka päivälle olimme onnistuneet muilla puuhailuilla kehittämään sellaisen nälän, että näköä haittasi. Ravintola Pihvituvassa koimme suuremman luokan pettymyksen, kun lähes kaikki kuuden hengen seurueesta olisivat halunneet pihvinsä perunamuussilla, mutta kokki ilmoitti muussin olevan tarkoitettu vain lapsille. Pohdimme, että ilmeisesti kysymys on pussimuussista, jota ei voi aikuisille tarjota. Siitäkin huolimatta luulisi, että pihvin kuin pihvin maksaessa noin 30 euroa voisi itse valita perunat. Ja luulisi, että sillä hintatasolla paikan nettisivujen menu olisi ajantasalla. Ei ollut, josta nykyisenä nettiaikakautena piiiiitkä miinus.

Hotelli Lokkilinna sumuverhon takana.