7th heaven

Tapasin mieheni Joensuussa. Opiskelimme molemmat paikallisessa yliopistossa. Olin itse ehtinyt kuluttaa jo useamman vuoden koulun penkkejä eri luentosaleissa, kun tuoreet opiskelijat saapuivat kaupunkiin syksyllä 1996. Muistan hetkellisen, ohimenneen tapaamisen fuksiaisissa eräässä paikallisessa baarissa. Ei se ollut rakkautta ensi silmäyksellä. En ollut seitsemännessä taivaassa, vaikka baarin nimi sellainen olikin. En ollut heikkona vaaleisiin kiltin näköisiin ja oloisiin pellavapäihin.

Mutta kun naiset tunnetusti rakastuvat renttuihin, pitkätukkahulttioihin. Tai ainakin ihastuvat. Niin minäkin tuolloin. Olen nuoruudessani juossut kuin aropupu Tampereen katuja pitkin seuraten mielestäni maailman kauneimman "pitkätukkaintiaanin" jalanjäljillä, johon olin sattunut satunnaisesti törmäämään paikallisessa kuppilassa. Saattoi hän minuun päin luoda katseenkin, saatoin vaihtaa hänen kanssaan sanankin. Sinne hän katosi letti liehuen, mahdollinen elämäni rakkaus... jonnekin Tampereen kujille.

Kaikesta huolimatta, muistaakseni toisen satunnaisen tapaamisen jälkeen mieheni ehdotti treffejä. Menimme elokuviin, mitä pidin varsin mielikuvituksettomana vaihtoehtona. Mel Gibsonin tähdittämä B-luokan leffa Ransom - lunnaat on saanut kuitenkin kunnian olla juuri SE leffa, jota kävimme ensitreffeillä katsomassa elokuvateatteri Aallottaressa. Muistelisin mielelläni jotain toista elokuvaa, vaikka en kyseisestä leffasta mitään muistakaan.

Toisilla treffeillä mieheni ehdotti, että lähtisinkö hänen mukaansa lentämään pienkoneella? Siis millä? En ollut sitä ennen varmaan nähnytkään pienlentokonetta tai käynyt Joensuun lentoasemalla. Kai hän halusi tehdä vaikutuksen. Ja olihan se nyt erikoista. Tuntui ainutlaatuiselta päästä pienkoneella ilmaan ja kaiken vielä kruunasi se, että lensimme kotipaikkakuntani yläpuolella ympyrää. Siellä saatoin nähdä terveyskeskuksen, ruokamarketit, kirjaston, koulun ja kunnantalon. Ne tunnistettavimmat merkit, joita pikkupaikkakunnalla on. Oli siellä jo jäähallikin, paikkakunnalle talkootöillä valmistunut ylpeys. Olen nimellisesti ollut rahoittamassa kyseisen projektin valmistumista pienellä lahjoituksella, jonka isäni oli aikanaan tietämättäni keräykseen nimissäni laittanut. Saatoin nähdä punatiilisen rivitalonpäädyn, jossa olin asunut pienen ikäni. Hei, mutta joku kävelee pihamaalla! Onko se naapurin rouva, joka vie juuri roskia? Vai tuleeko hän juuri töistä?

Ensitreffeistä on aikaa pian lähes 15 vuotta. Tänään pääsen halutessani pienkoneen kyytiin periaatteessa milloin haluan. Usein olen jäänyt myös "rannalle ruikuttamaan", kun olen halunnut tarjota jollekin ensikertalaiselle mahdollisuuden tuohon ehkä ainutlaatuiseenkin elämykseen.