Ravintola Kielo

syyskuuta 21, 2010

Ravintola Kielo

Asuin opiskeluvuodet lukion jälkeen Joensuussa 1990-luvun puolivälin molemmin puolin, silloisen Pohjois-Karjalan läänin pääkaupungissa. Mikä sitten identifioi Pohjois-Karjalaa? Isännän viirit liehuivat puna-mustina ja vaakunassa oli kaksi toisiaan vastaan iskevää käsivartta miekkoineen ja sapeleineen. Kotimaisemissa ajelimme tuttavallisesti autoillamme, joiden rekisteritunnukset alkoivat S -kirjaimella. Vieraissa maisemissa meidät tunnisti maalaisiksi, koska ajelimme autoilla, joiden reksiteritunnukset alkoivat S-kirjaimella.

Nykyään tuota lääniä ei enää ole. Sen sijaan kartalta löytyy Itä-Suomen lääni, johon kuuluvat myös entiset Kuopion ja Mikkelin läänit. Kierot savolaiset yhdistettiin lupsakoihin karjalaisiin. Ei tainnut tuo hallinnollinen muutos olla kuitenkaan kovin merkittävä loppujen lopuksi. Ketään Pohjois-Karjalalaista ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa, että läänin pääkaupunki on nykyään Mikkeli.

Opiskeluaikana yliopiston ruokalassa sai hyvät perusruuat edullisesti. Mitäs sitten vaihtoehdoksi, jos sinulla jostain syystä oli ylimääräistä rahaa ja halusit mennä ulos syömään? Mennäkö Rossoon vai Martinaan, Fransmanniin vai Rossoon? Hei, mutta olihan siellä se kiinalainen ravintola siinä torin vieressä. Sieltä sai jälkkärinä friteerattuja banaaneja jäätelöpallon kera! Kiinalainen ruoka oli siihen maailman aikaan eksoottinen vaihtoehto ja se riisi oli niiiiiin hyvää perinteisen pitkäjyväisen sijaan. Ei ollut intialaista, thaimaalaista, saati sitten japanilaista ravintolaa. Eikä sitä tietysti osannut kaivatakaan sellaista, minkä olemassaolosta ei mitään tiennyt.

Jos ruoka ja Pohjois-Karjala liitetään yhteen, niin voin toki myös muistella Pohjois-Karjala projektia. Tuon kansanterveyden edistämishankkeen myötä ruokapöydistä katosi suola ja voi vaihtui margariiniin. Karjalainen ilo kuihtui, naamat vääntyivät ruokapöydässä mutrulle ja itkua vääntäen levitettiin flooraa leivän päälle. Pekka Puska kommentoi televisiossa kuinka meidän Pohjois-Karjalalaisten korkea sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on saatava kuriin. Koin déjà vu:n tässä männä viikolla katsoessani jotain television ajankohtaisohjelmaa. Pekka Puska puolustamassa omaa näkemystään, rinnalla näkemys rasvan terveyttävästä vaikutuksesta. Hei?! Valehdeltiinko minulle lapsuudessa?

Opiskeluaikana olisi varmasti ollut aikaa hengailla viiden tähden ravintoloissa, koska opiskelutahti ei aina ollut päätä huimaava. Ongelmana oli se, että varaa oli vain yliopiston ruokalaan. Juhlapäivinä (siis kerran vuodessa syntymäpäivänä) pääsi ulos syömään. Mutta mihin mennä? Viimeisiä vuosia Joensuussa asuessani, boikotissa oli - syystä tai toisesta - jo niin moni paikallinen ruokaravintola, ettei vaihtoehtoja valitettavasti juuri ollut. Boikotti tuli joko ravintolan ketjuuntumisesta tai sitten minulle ajoittain ylidramaattiseen herkkyyteen taipuvana tuli paha mieli asiakaspalvelutilanteessa.

Vierailen edelleenkin Joensuussa useita kertoja vuodessa ja ilokseni huomasin pari vuotta sitten, että kaupunkiin oli avattu loistava ruokaravintola Kielo. Paikalla toimi aikaisemmin pitseria Al Mooro, joka joutui aikanaan boikottiin palvelun ylimielisyyden vuoksi. Sain ruuaksi aivan väärän pitsan ja tarjoilijan kyyninen kommentti oli, että hän hyvittää virheen tarjoamalla ilmaisen veden ilman maksua. Ei sitä sanottu pilke silmäkulmassa, eikä pyydetty anteeksi virhettä.

Ruoka-annokset voivat näyttää kauniilta. Tästä todisteena oheiset kuvat Ravintola Kielon annoksista, kun kävimme taannoin laittamassa kesämökin talviteloille ja piipahdimme Joensuussa syömässä. Olen erittäin iloinen tästä tasokkaasta ruokaravintolasta. Olen iloinen, että paikallisilla ja minulla vierailijana on mahdollisuus juhlistaa arkea tai juhlaa kyseisessä ravintolassa.

Huomasithan, että ruuissa käytetään paikallisia tuotteita? Esimerkiksi Haukiniemen tila sijaitsee Polvijärvellä. Pihviliha saadaan luonnonmukaisin menetelmin, luomuna kasvatetusta karjasta.