Lampaanvillatela

Mieheni surffailee usein nettiveneessä ja -autossa, mobile.de:ssä ja huuto.netissä. Bubbling down under... huutokaupat.com ja ebay. 

Asioita voi esittää monella eri tavalla niin veneiden, autojen kuin muun roinan myynti-ilmoituksissa. Huuto.netissä oli myytävänä lampaanvillatela. Kohteen kuvaus oli seuraava:

"Huudettavana kuvan museoikäinen, käyttämätön maalaustela, luultavasti 50-luvulta. Faija tätä säilytti "sitä vimosen päälle tehtävää lakkausta" varten. Mutta paatti lahosi ja faija kupsahti. Tela sentään jäi."

Jotenkin tämä sykähdytti.

On kiva, kun talvisin meri jäätyy. Asuessamme Helsingin keskustassa kävelimme usein Helsingin rantoja, Hietalahdesta Kaivopuistoon ja sieltä edelleen Kauppatorille tai Hietalahdesta Hietaniemen hautausmaan sivuitse kohti Meilahden suuntaa. Monille helsinkiläisille tuttu lenkkeilyreitti on juosta Töölönlahden ympäri, voit seurailla rantoja Tokoinrannasta Sörnäisiin tai lähteä polkupyörällä Lauttasaari-Lehtisaari-Kuusisaari -kierrokselle. Rantareittien varrella on useita venesatamia. Talvisin kävelyretkien keskustelunaiheeksi on usein noussut jäihin jääneiden lasikuituisten moottori- ja purjeveneiden kohtalo. Onneksi niitä sentään ei ole ollut monia satamaa kohden. Ehkä kaikki sataman veneet on nostettu maihin odottelemaan kevättä.

On vaikea kuvitella kuinka kukaan veneenomistaja olisi niin piittaamaton aluksestaan, että jättäisi sen jäiden armoille. Kyllähän se alus siinä paikallaan talven pysyy, mutta mitä tapahtuu keväällä? Onko runkoon tullut niin pahat vauriot, että vene pikku hiljaa vajoaa pohjaan. Ei veneen aika vielä ollut tullut. Vielä olisi kauniita kesäpäiviä seilattavaksi ja syysmyrskyjä koettavaksi. Miksi veneestä ei kukaan pitänyt huolta? Onko veneen omistaja menehtynyt ja perillisiä ei veneilykärpänen ole purrut? Voiko olla niin, että kukaan ei tiedä tai välitä veneen olemassaolosta omistajan kuoltua?

Keskustelu jäiden armoille jääneistä veneistä päättyy usein toteamukseen "tuon veneen saisi varmaan halvalla, kuinkahan se kestää talven".