Matkailun perusteet

Elämäni ensimmäiseen kahdeksaantoista vuoteen ei sisältynyt matkailua, ellei mukaan lasketa risteilyä Finnjetillä, kun olin muutaman vuoden ikäinen tai luokkaretkimatkaa yläasteella Ruotsin Skellefteån. Eikä lasketa, jos se minusta on kiinni. Edesmenneet vanhempani kertoivat, että olin meinannut menettää henkeni juoksennellessani Finnjettiin. Ilmeisesti tuohon aikaan laivayhtiöissä ei tunnettu riskien kartoitusta, sillä olin ollut kipittää suoraan mereen. En ole aivan varma tarinan todenperäisyydestä. Luulen, että kertomuksessa on vahvasti liioittelun makua. Miksi ihmeessä olisin kipittänyt mereen, eihän siinä kerta kaikkiaan ole mitään järkeä.

Matkailun osalta ei elämän ensimmäiseen noin viiteentoista vuoteen voi juurikaan vaikuttaa, ei silloin eikä nyt. Tuohon aikaan 80-luvulla, joko sinut vietiin vanhempiesi toimesta Kanarian saarille tai sitten sinua ei viety. Ehkä isoista kaupungeista matkailtiin muuallekin. En tiedä, kun en tuntenut ketään kaupunkilaista. Saatoin unelmoida Aurinkomatkojen esitteen välittämästä kuvasta paratiisista, palmuista ja uima-altaista. Pohjois-Karjalasta katsottuna palmut ja uima-altaat olivat kaukaisia unelmia. Tajusin vasta tänä kesänä löytäessäni mökiltä vanhan matkaesitteen, että lomamatkoja Kaakkois-Aasian Malesiaan tehtiin jo kauan aikaa sitten. Omaa kaukomatkaa suunnitellessani vajaa vuosi sitten, kuvittelin naiivisti tekeväni jotain omalaatuisia valintoja. Vieläkin naurattaa.

Teini-ikäisenä selasin joka vuosi EF:n esitteen kielimatkoista. Vertailin, olisiko auvoisampaa päästä Bournemouthiin vai Brightoniin. Olisko Torquayssä kuitenkin parhaat discot? En tiedä, jäi arvoitukseksi.

Ei se elämä matkailun osalta avautunut siinäkään vaiheessa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Kävin kuitenkin Ruotsin risteilyllä.

Lähes 20 -vuotta täysi-ikäistymiseni jälkeen on matkailukokemusta kertynyt jo hieman. Euroopassa olen kierrellyt enemmänkin - lähinnä pääkaupungeissa. Elämäni ensimmäiset kaukomatkat olen tehnyt viimeisen muutaman vuoden aikana New Yorkiin, Goalle ja Balille. Palmujen ja uima-altaiden puute nuoruudessa ei ole jäänyt vainoamaan elämääni, koska palmut tai uima-altaan suuruus eivät määrittele hotelli tai matkakohdevalintojani tänäkään päivänä.

Matkailuun ja matkakohteisiin on liittynyt jotain tavallisuudesta poikkeavaakin. Se liittyy mieheni harrastukseen. Hän lentää pienkoneella. Tiedäthän, sellaiset kaksipaikkaiset tai nelipaikkaiset pikkuräppänät. Onhan niitä kuusipaikkaisia ja sitä isompiakin. En ole koskaan ollut sellaisen kyydissä. Eikä niitä mielestäni enää voi kutsua pikkukoneiksi. Onhan ne jo vähän niin kuin liikesuihkuja?

Mieheni harrastuksen kautta olen käynyt Palangassa, Liepajassa, Ventspilsissä, Klaipedassa, Vilnassa, Kuresaaressa, Pärnussa jne.- siis näissä kaikille tutuissa perinteisissä matkakohteissa ;) Ehkä palaan niihin matkoihin jossain sopivassa välissä.

Tuleva matkakohteemme on Italia ja siellä tarkemmin Como -järvi. Käsin raapustamastani matkapäiväkirjasta ovat sivut nyt loppuneet ja olen ajatellut kirjoittaa matkasta sähköiseen muotoon. Tämä on toiminut hyvänä impulssina blogin aloittamiseen. Tämä teksti toimikoon eräänlaisena johdantona tuohon lokakuun alussa toteutuvaan matkaan, johon ilmojen salliessa liittyy myös pienkoneilmailua. Se on tällä kertaa tavallista jännittävämpää...