Uusi laukku

En ole lukenut blogeja juurikaan aikaisemmin, paitsi yhtä, jossa onnekseni saan seurata ystäväni elämää Pariisissa. Ystäväni on lahjakas kirjoittamaan ja hänen hauskojen tarinoiden kautta pääsen olemaan läsnä ranskalais-suomalaisen perhe-elämän arjessa iloineen ja suruineen.

Olin taannoin yhden arkipäivän lievässä kuumeessa. Sen verran sairas, että työpäivä jäi väliin. Sen verran terve, että ei tarvinnut nukkua koko päivää. Saatoin sen sijaan torkkujen välillä istua futonsängyllä lattian rajassa, läppäri jalkojani lämmittämässä. Tuona loppukesän päivänä luin aimo annoksen erilaisia blogeja. Oli muotia ja sisustusta, eroblogia ja muita terapiatekstejä. Tein periaatepäätöksen, että alan itsekin kirjoittelemaan. Aiheita, joista kirjoittaa olisi monia, mutta päätöksiin kykenemättömänä ihmisenä tulen kirjoittelemaan vähän kaikesta. 

Sain postitse lahjan. Lahjapaketteja on aina jännittävä avata. Lahjan voi repäistä auki sillai reteän repsakkaasti, suurella kiihkolla. Tällainen tekniikka tuntuu olevan kaikilla lapsilla. Lahjan voi avata myös hitaasti nautiskellen, jännittäen mitä paketin sisällöksi paljastuukaan. Vähän heilutellaan ja ravistellaan. Millaisia ääniä lahjasta kuuluukaan? Oma taiteenlajinsa on yrittää ottaa teippi pois niin, että lahjapaperi pysyy moitteettomana. Lapsuudessa joulupapererit ja -narut säästettiin ja käytettiin uudelleen. Ekologisuutta se kai olisi nykyään, silloin nuukuutta. Tai ei kai nyt lahjapapereita kukaan uudelleenkäytä...

Lahjan oli lähettänyt ystäväpariskunta ja paketista paljastui valloittava laukku, joka näkyy kuvassa. Ystäväni ei millään voinut arvata, että olin juuri edellisviikonloppuna ostanut kirpputorilta marjapuuronpunaisen neulepuseron, jonka kanssa laukku sopi vallan mainiosti. Toisaalta laukku piristää myös normaalia mustaan taipuvaa vaatetustani vallan mainiosti :)