Ilmailuharrastuksesta

En ole ilmailun harrastaja, mieheni on ollut lähes 20-vuoden ajan. Voitko uskoa, että pienlentokonetta saa lentää Suomessa laillisesti 17-vuotiaana? Sen sijaan isin isomman farmarin tai äidin pikkuauton ominaisuuksia ja kuljettajan penkin pehmeyttä et tositilanteessa pääse testailemaan kuin vasta täysi-ikäistyttyäsi. Nykyään on kai normaalia, että perheessä on kaksi autoa. Ehkä se oli nuoruudessanikin. En vain kiinnittänyt siihen huomioita tai harvoillla tuttavien perheillä oli kaksi autoa pihamaalla. Pienen kirkonkylän keskustassa ei ollut kyllä tarvettakaan kahdelle autolle.

En tuntenut miestäni vielä 17 -vuotiaana, mutta hän suoritti autokoulua ja lentolupakirjaa osittain samaan aikaan. Harjoiteltuaan auton kytkimen käyttöä, jarruttamista, kaasuttamista ja parkkeeraamista, hän hyppäsi bussiin ja siirtyi lentokentälle. Sieltä hän saattoikin sitten sujuvasti vaihtaa pienkoneeseen ja lentää Turusta Tampereelle ja edelleen Porin kautta takaisin Turkuun. Ihmeellistä eikö totta? Autokoulun opettajalle hän oli ehdottanut pientä lentoreissua, mutta opettaja oli pakokauhuissaan todennut, että "ei varmasti lähdetä". Ehkä hän oli lentopelkoinen tai luuli mieheni valehtelevan suorittamastaan lentolupakirjasta.

Vuosien varrella ilmailu on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän läsnä elämässämme. Jotkut harrastukset nyt vain ovat sellaisia, jotka voi jättää aika-ajoin taka-alalle. Monilla on myös virheellinen käsitys siitä, että lentolupakirjan voimassaolo vaatisi tietyn määrän lentämistä. Ei vaadi. Pitkän tauon jälkeen pitää toki lentää tarkastajan kanssa, mutta mitään vuosittaisia lentotuntimäärävaatimuksia ei ole.

Kuten sanottu, ilmailuharrastus on ajoittain hiipunut. Olen kuitenkin halunnut omalta osaltani tukea miestäni tässä - ei nyt ihan jokapojan - harrastuksessa. Tämä on johtanut siihen, että omistuksessamme oli jossain välissä puolikas kaksipaikkainen lentokone. Puolikas oli pakko myydä, kun finansiaalit eivät riittäneet kattamaan kaikkia koneeseen liittyviä kustannuksia. Jos auton omistaminen vakuutuksineen, veroineen ja huoltoineen on kallista, niin on pienlentokoneenkin!

Lentäminenkö elitististä brassailua? Jos tuntee pienkoneilmailijoita, niin tietää, että se on harrastus siinä missä muutkin ja - yllätysyllätys - harrastajat kuin ketä tahansa meistä. Lentokentällä saatat tavata opiskelijan, eläkeläisen tai mitä tahansa siltä väliltä harrastuksensa parissa. Lentolupakirjan suorittaminen vaatii toki isomman sijoituksen lupakirjaa hankittaessa, mutta sen jälkeen kustannustaso vastaa mitä tahansa muuta "vakavaa" harrastamista. Lentokoneet normaalisti vuokrataan. Harva omistaa omaa konetta.

Yksi mieheni unelma on toteutunut, kun hän on aikanaan suorittanut lentolupakirjan. Kaukaisempi unelma lienee johntravoltamainen tapa harrastaa ilmailua: liikennelentäjän lupakirja, oma liikennelentokone ja kiitotie omalla pihamaalla. Tämä siitäkin huolimatta, että olemme kerran kävelleet kesämökkiä lähellä olevalla pellolla ja mittailleet josko siihen saisi kiitotien :)

Pitääkseen yllä mielenkiintoa lentoharrastustaan kohtaan, mieheni suoritti kesällä vesilentolupakirjan. Vesilentokoneen vuokraaminen Suomessa on valitettavan haasteellista, eikä lentäminen ole ollut mahdollista kurssin suorittamisen jälkeen.

Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja tämä tarina johdattelee edelleen siihen, miksi tuleva reissumme tuntuu erityisen spesiaalilta. Italian Como -järvellä on Euroopan suurin vesilentokeskus Aero Club Como. Kone on varattu lomamatkamme ajaksi muutamana päivänä opettajan kanssa ja parina päivänä ilman.  Itseänikin jännittää miten kaikki mahtaa onnistua, saati sitten pilottiani.