Tupluurit

Mieheni otti tänään tupluurit. Ai mitkä? Tupluurit.

En ollut koskaan sanaa kuullutkaan, enkä tullut kysyneeksi, että oliko kysymyksessä Varsinais-Suomalaisesta murresanasta. Mieheni tupluureja edeltävästä käyttäytymisestä päätellen saatoin olettaa sen liittyvän nukkumiseen. En ollut väärässä, sillä sana tarkoittaa nokkaunia/päiväunia.

Olen itse kotoisin Pohjois-Karjalasta ja mieheni Varsinais-Suomesta. Emme tänä päivänä, vuosia Helsingissä asuneena kumpikaan puhu vahvasti murteella. En tiedä kuinka normaalia on, mutta liikkuessani Itä-Suomessa, puhun sujuvasti "mie, sie" -kielellä ja päätyessäni kyläilemään vaikkapa Turun puoleen, alan "määkimään" kuin paikalliset konsanaan. Ehkä vain empaattisesti haluan toisen keskustelijan tuntevan itsensä kotoisaksi? Toisaalta vahva "pohojalaasuus" on kyllä persoonastani niin kaukana, että mikäli päätyisin ikinä Kurikan torille, alkaisin vastareaktiona luultavasti puhumaan täysin kirjakielellä. 

Jäin muuten miettimään sterotyyppistä kuvausta pohjalaisesta miehestä rehellisenä, suoraselkäisenä ja yrittelijäänä. Mutta millainen on se stereotyyppinen kuvaus pohjalaisesta naisesta?  Tai iloluontoinen karjalaisuus? Onko se sen sijaan naisellinen määre? Miltä näyttää iloluontoinen karjalainen mies? Olisiko isäni kenties ollut sellainen?

Olisi hienoa, jos minulla olisi vahva karjalainen identiteetti murteineen. Edesmennyt, rajan takaa Karjalasta evakkona tullut isäni puhui vahvasti murteella. Pidin siitä paljon, puhe kuullosti hauskalta ja sitä kuunnellessa tuli hyvä mieli. Toisin kuin omaa sekasikiömurrepuhetta kuunnellessani.