Mieheni vesilentojen välissä tai tauoilla puuhailin joko itsekseni jotain muuta tai lähdimme autolla yhdessä kruisailemaan pitkin järven rantateitä, mm.
Villa Balbianelloon.
 |
| Saippuat. |
Taapersin välillä kaupungin keskustassa tai istuskelin kahviloissa lukien lehtiä tai kirjaa. Pyörin vähän kaupoissakin, josko vaikka löytäisin jotain. Edes jotain pientä...
Comon keskusta tuntui tylsemmältä kuin viime kerralla. Periaatteessa olisin voinut ostaa kävelykengät. Katsoin sillä silmällä näyteikkunoita, joissa oli jonkun muun, kuin minun mielestäni paljon kauniita kenkiä. Minusta ne näyttivät omituisen mallisilta, niissä oli liian korkeat korot ja ne näyttivät niin kovin pieniltä.
Myyvätköhän italialaiset minun jalalleni sopivia, vähän isompia naisten kenkiä? Ehkä, mutta niitä ei asetella ikkunoihin. Pienet kengät näyttävät esillä kauniimmilta ja sirommilta toki minunkin mielestäni. Kenkien järjestään vähintään 100 euron hinta ei tuntunut sillä hetkellä kukkaroon sopivalta.
 |
| Saippuat. |
Entäs jos löytäisin, jotain pientä kivaa paikallista tuliaisiksi kotiin? Keskustan pienellä aukiolla oli myyjäiset. Siellä oli saippuoita, erilaisia ja eri mallisia. Niistä pidin kovin, mutta niiden myyjät olivat kadonneet jonnekin ja en sitten jäänyt odottelemaan. Ehkä en olisi raaskinut niitäkään ostaa tai jos olisin raaskinut ostaa niin en olisi hennonnut käyttää. Vaikka lentoliput Tampereelta Bergamoon olivatkin halvat (menopaluu 60€), meni rahaa elämiseen, asumiseen ja autonvuokraan. Edellisen Thaimaan reissun laskut oli vastakin saatu maksettua.
Comolta oli suhteellisen kätevä ajella vaikkapa lounaalle lähikylään. Yhden retken teimme Tornoon Comosta koillisen suuntaan. Tornon pienessä taajamassa seurasimme aluksi kylttiä "Hotel Villa Flora Ristorante" ja päädyimme oikein kauniille paikalle järven rannalle. Valitettavasti ruokaa emme paikasta saaneet. Hotellin kyltti lojui maassa matkan varrella. Siitäkin huolimatta jatkoimme toiveikkaana kohti järven rannalla olevaa villaa. Pihallakin oli useita ihmisiä. "Kyllä ravintolan on pakko olla auki" pohdimme. Vanhempi mies kysyi meiltä lähestyessämme, että voiko hän auttaa jotenkin. Kysyimme ravintolan aukioloa, johon hän totesi "toivottavasti ensi vuonna". Ostajakandidaatteja siis... niin kuin ehkä ne pukumiehetkin, jotka kävelivät meitä vastaan.
 |
| Villa Flora |
Kyllä me ruokaakin Tornosta saimme, vaikka rannalla olleen Ristorante Vaporen terassilla ei ollut ketään, kun sinne askelsimme. Ruokalistalla oli poikkeuksellisesti muutakin kuin pitsaa ja pastaa, mikä ei ollut lainkaan huono asia.
Ravintola Villa Flora ei ollut ainokainen paikka minne emme reissullamme päässeet sisälle. Cernobbion taajamasta Como-järven rannalta löytyy Villa d´Este, maailman romanttisimmaksikin jossain äänestyksessä mainittu hotelli. Lähestyimme kävellen hotellin portieeria, joka jo kaukaa huusi meille, että hotelli on tarkoitettu vain asiakkaille. Satunnaisesti toivon, että olisin taloudellisesti täysin riippumaton ja olisin vain voinut jatkaa kävelyäni nähdäkseni kauniin puutarhan ja nauttiakseni drinkin hotellin baarissa. Ei nyt, ei ehkä koskaan. Hartiat hieman lysähtäneinä käännähdin kannoillani, kunnes pienen askelluksen jälkeen verkkokalvoille lävähti teksti "Old english pub". Hyvä makuolut kivassa pubissa lievitti tuskaa. Ravintolasta sai erinomaisia belgioluita - myös mukaan - viiden euron hinnalla ja 0,75 litran tilavuudella.
 |
| Tornon ravintolan terassinäkymä |
 |
| Villa d´Esten portti |
Kommentit
Lähetä kommentti