Kengurubensaa ja pomppiva moottori

"Tähän autoon on tankattu kengurubensaa ja tässä on pomppiva moottori" totesi mieheni ja yritti saada pientä Fiat Pandaa nytkähtämään eteenpäin Bergamon lentoaseman vuokra-autoparkista. Olimme vuokranneet automaatin sijaan keppivaihteisen auton, jonka tuulilasiin kiinnitettiin navigaattori johtamaan matkaamme kohti Como-järveä. Matkaa emme halunneet tehdä nopeinta reittiä. Sen sijaan kiemurtelimme läpi pienien kylien puolentoista tunnin ajan.

Olimme sopineet edellisenä iltana, että lähdemme ajelemaan Helsingistä Tampereelle kahdeksan aikaan aamulla. Mieheni oli laskenut matka-ajan riittävän hyvin. Poistuin kotoa pari minuuttia yli kahdeksan roskapussi toisessa ja käsimatkatavarat toisessa kädessäni, mieheni istuessa autossa hermostuneen oloisena. Kävimme tankkaamassa, jonka jälkeen hän totesi ettemme välttämättä ennätä lennolle.

Matkalla Tampereelle maaliskuun lopussa 2011.

En ymmärtänyt tilannetta ollenkaan. Lähdimme sovitussa aikataulussa, mutta ilmiselvästi olimme vaarassa myöhästyä lennolta. Laskuvirhe pankissa niin sanotusti? Istuimme alkumatkan syvän hiljaisuuden vallitessa. Arvatenkin minulla olisi ollut sananenkin sanottavana ja mieheni arvasi näin olevan. Matka jatkui eräänlaisessa kauhun tasapainossa, kunnes hän kaivoi takapenkiltä paperin, joka sisälsi lentoon liittyvän aikataulun. Yhtäkkiä meillä oli tunti ylimääräistä aikaa, eikä siis kiire lainkaan. Mieheni oli saanut jostain ajatuksen, että kone lähtee tuntia aikaisemmin kuin se oikeasti lähti.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut halpalentoyhtiöllä matkustamisesta tekstissä halpalentoyhtiöllä Bergamoon. Samalla setillä mentiin tälläkin kertaa. Jäin miettimään, että voidaanko turvatarkastuksessa käyttäytyä normaaliakin tökerömmin, kun kysymys on "halpamatkaajista"? En ole pitkään aikaan hävennyt niin paljon, kun jäin "kiinni" siitä, että yritin kuljettaa huulikiiltoni ja ripsivärini käsimatkatavaroissa muiden meikkien seassa muussa kuin läpinäkyvässä pussissa. Tunsin itseni niin amatöörimatkailijaksi.

Lennolla perehdyin myös Ryanairin myymään kahden euron arpaan, jonka joku edellinen kanssamatkustaja oli ostanut. Voit voittaa miljoonan, arvassa luvattiin. Tai itse asiassa, jos saat arvasta ns. toisen mahdollisuuden, voit osallistua miljoonan tavoitteluun. Juuri näin, tavoitteluun.

Yksi monista miljoonan euron tavoittelijoista valitaan tapahtumaan, jossa voi valita yhden kuoren 125 kuoren joukosta. Yhdessä kuorista on miljoona, loput 124 kuorta sisältää 10 000 €:n shekin. Muina palkintoina arvoissa on kolme autoa, kolme kertaa 2000 euron voittoa ja kolme 1000 euron voittoa. Kai joku voi myös iloita kolmesta 25 euron lentovoucherista Ryanairille. Ko. lentoyhtiön hinnoilla voucherilla saattaa sopivana hetkenä päästäkin jonnekin... Arvasta ei kuitenkaan käynyt ilmi, kuinka paljon niitä on loppu viimeksi painettu.

Comolainen järvenrantaterassi: Aidataan näkymät järvelle ja laitetaan ikkunat aitaan.

Paikallisia ja muita hengailemassa lentokerhon edustalla.

Pääsimme vuokra-autollamme perille. Jätimme bagaasit majapaikkaamme lentokerholle ja lähdimme kaupungille. "Kyllähän tähän voisi tottua" sanoi mieheni. Olemme tähän mennessä pyrkineet matkailemaan aina sellaisissa paikoissa, joissa emme ole aikaisemmin käyneet. Itse asiassa täytyy myöntää, että tutussa paikassa on omat hyvät puolensa.  Karttaa ei tarvitse ja tietää suunnilleen mitä mistäkin löytää. "Voidaan tulla eläkepäivillä jäähdyttelemään ja hankkia joku villa järven rannalta" , mieheni jatkoi...

"Elämä alkaa unelmista ja päättyy unelmiin. Väliin jää todellisuus, unelmista suurin" on joku joskus todennut.

p.s. Tuttu paikka, tuttu pitseria. Vähän matkan päässä lentokerhosta oli meille edelliseltä reissulta tuttu ravintola Trattoria Pizzeria in Borgovico. Oheisen kuvan kannibaalipitsasta syötiin kahden päivän ajan. Sen verran tuhti se oli.