Vaalipäivänä 17.4.2011

Herään ilman kellon soittoa jonkun sekavan unen jälkimainingeissa. Avaan rähmäiset silmäni ja ajatelen, että nyt on aika herätä. Laskeudun portaat ja keitän kahvit. Teen voileivän ja avaan Hesarin. Ai niin, tänään on tosiaan varsinainen vaalipäivä eduskuntavaaleissa 2011. En ole päättänyt ketä äänestän. Perussuomalaisten suosio jännittää. Iltaa mainostetaan kaikkien aikojen vaali-iltana.

Edelliset muutamat viikot ovat olleet televisiossa yhtä suurta vaalikeskustelua, halusi sitä sitten tai ei. Keskeisinä teemoina ovat olleet mm. puolueiden mielipiteet ahdinkoon joutuneiden EU-maiden tukemisesta, rekisteröityneiden homoparien tasavertaiset oikeudet, ruotsin kielen pakollinen kouluopetus, asuntolainojen korkovähennyksen poistaminen, lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen, eläkeiän nostaminen ja varuskuntien määrän karsiminen. Maahanmuuttokysymys, natojäsenyys ja ydinvoima ovat asioita, joista keskustellaan ilmeisesti aina, kun on vaalit.

Selailen Helsingin Sanomien vaalimainoksia ja vaalilupauksia. On arkea, avoimuutta, asiantuntemusta, uutta draivia, tahtoa, uskallusta ja oikeudenmukaisuutta. Yhtäkkiä vaalimainosten keskellä poseeraa mies, kuin missä tahansa vaalimainoksessa ja otsikkona on "kaihileikkaus". Onko jonkun ehdokkaan lupaus kaihileikkaus kaikille? Ei tällä kertaa. Sivun täydeltä olevien vaalimainoksien keskelle on eksinyt yksi "oikea" mainos.

Mainokset ja sloganit muistuttavat toisiaan, mutta yksi Helsingissä ehdolla oleva yllättää ja saa vereni kuohahtamaan. Hänen vaalipäivän lehtimainoksensa pääslogan on "yksityisautoja tarvitaan". Henkilön, jonka pitäisi kalastella helsinkiläisten ääniä valitsee teemakseen yksityisautoilun alueella, jossa erityisesti joukkoliikenteen kehittäminen pitäisi mielestäni olla tärkein teema. Ehdokas jatkaa "Pitkien välimatkojen harvaan asutussa maassa tarvitaan yksityisautoja. Joukkoliikenne ei voi kattaa kaikkea liikkumisen tarvetta. Pääkaupunkiseudulla oma auto on monelle ehdoton edellytys työn tekemiselle ja perhe-elämän onnistumiselle. Siksi yksityisautoilun tärkeys on tunnustettava ja ja sen välttämättömyys on on otettava huomioon väylähankkeiden toteuttamisessa".

Ymmärrän kyllä edellä mainitut asiat, kun puhutaan uudesta maasta tai oikeista syrjäseuduista. Mietin esimerkiksi pienen pohjois-karjalalaisen synnyinpaikkakuntani julkisen liikenteen tarjontaa, mutta että Helsingissä?!? Edellä mainittua ehdokasta en eläissäni tule äänestämään. Toinen ehdokas - kristillisten sellainen - on "elämän ja avioliiton puolella", niin kuin kunnon kristityn tuleekin olla. En jää miettimään näiden kahden sanan kristillisiä merkityksiä sen enempää... ääntäni ei tule saamaan tämäkään ehdokas.

Äänestimpä ketä tahansa muuta, seuraavat neljä vuotta näyttävät oikein hyvältä.
Me saamme vaikka mitä, saadaanhan?

- Totuudenmukaisuutta: "Toivosta totta", "Pitää olla totta".


- Arvoja: "Vahvojen arvojen suomalainen", "Pehmeitä arvoja kovalla kokemuksella".


- Ympäristöarvoja: "Luonnonsuojelu kannattaa", "Ympäristöystävällinen ja hyvinvoiva uusi Suomi", "Ilmastoehdokas. Nyt", "Inhimillisiä ja ympäristöystävällisiä valintoja", "Haluan rakentaa maailmaa, jossa huolehditaan heikoimmista ja suojellaan luontoa. Ehkä "Vihreän luksuksenkin" voi tulkita myönteisesti...


- Asiantuntemusta: "Asiantuntemusta ja kokemusta eduskuntaan", "Anna ääni asiantuntemukselle", "Päätöksenteon ammattilainen", "Uskalla äänestää osaamista Eduskuntaan",  "Osaa ja uskaltaa", "Minusta välitetään ja pidetään huolta", "Ihmisistä on pidettävä huolta", "Pidän huolta", "Välittäminen on sydämen asia", "Sinun puolellasi arjessa", "Maailmaa ei muuteta välinpitämättömyydellä", Erityisesti "senioria ei jätetä".

- Mutta mitä ihmettä tarkoittavat sloganit "Kakun jakajat leipureiksi" tai "Mummot ja mustikat".

Kymmenien vaalimainosten joukossa on vain yksi, jonka pääotsikko on negatiivinen "Karu arki". Kuluneen neljän vuoden aikana moni ehdokas on rypenyt vaalirahoitussotkuissa. "Rehellisyyden ja moraalin puolesta" uskaltautuu mainostamaan vain yksi ehdokas ja vaalirahoitussotkuissa edelleen rypevä lausuu olevansa "mainettaan parempi". 

Maahanmuuttoteema tuntuu olevan liian "kuuma", sillä moniarvoisuuden puolesta uskaltautuu liputtamaan vain yksi ehdokas. Suomen kansalaisuuden saanut maahanmuuttajakin pyrkii edustajaksi sloganilla "Pidetään Suomi Suomena".

Hyvä, avoin Suomi on luvattu. Ehkä meillä kaikilla on neljän vuoden jälkeen "Hyvä työ. Hyvä koti. Hyvä olo" ja ehkä "politiikka pelastaa maailman".

Seuraavat neljä vuotta eivät voi olla huonoja. Ehkä "kapulat pois lastenrattaista" on toteutunut.