Lugano

Lähdimme nousemaan Como-järven rannalta pienehköä tietä, joka johti korkeammalle vuorelle. Vastaan tuli auto, jonka lavalla seisoi lammas. "Lammas?!", mietin. Suomessa ei mielestäni ole tapana ajeluttaa elämiä - varsinkaan lampaita. Olikohan kuljettaja niin ystävällinen, että oli ottanut lampaan mukaan sunnuntai-ajelulle vai oliko lammas viimeisellä ajelullaan matkalla lahdattavaksi. Ken tietää, jäi arvoitukseksi.

Sveitsin raja on ihan Comon nurkan takana ja olimme päättäneet käydä vierailulla Kaakkois-Sveitsin kaupungissa nimeltä Lugano. Tämä reilun 50 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Sveitsin eteläisimmässä kantonissa Ticinossa, Lugano-järven rannalla ja se on alueen liike-elämän keskus. Ilmeisesti se tarkoittaa pankkimaailmaa, mutta kaupungista löytyi myös arsenaali merkkivaateliikkeitä ja kelloja, kelloja sekä kelloja. Eri mallisia ja muotoisia, tikittäviä ja kukkuvia.

Saavuimme kaupunkiin kauniina sunnuntaipäivänä. Olimme aikoinaan Como-järven rannan Bellagioon  mennessämme kuulleet, että siellä on kallista. Luganoon mennessä olimme saaneet tiedon, että kaupunki on "valtavan kallis". Ja olihan se. Järven rantarivistössä oli useita hotelleja, joista muutamista kävimme kyselemässä hintatietoja. Ensimmäistä tiedustelemaamme pidin kalliina, mutta lopulta palasimme sinne, kun muut olivat vielä kalliimpia. Kysymyksessä oli Hotel Victoria, josta saimme huoneen pienellä parvekkeella ja järvinäköalalla normihuoneen (n. 150 €/yö) hinnalla. Tämä ilmeisesti siksi, ettei maalis-huhtikuun vaihde ollut turismin sesonkiaikaa.

Kaupungin keskustan tuntumassa oli kaunis puistoalue, jonka kukkaloisto oli upeaa katsottavaa.

Kaupunki tuntui auringon laskiessa kuolleelta. En nähnyt yhdenkään kaupan olevan auki. En ylipäätään nähnyt yhtään ruokakauppaa ja kaikki erikoisliikkeet olivat kiinni. Keskustan ruokaravintolat olivat auki, mutta pubeja ei keskustasta löytynyt kuin yksi. Ennen rajanylitystä emme olleet vaihtaneet euron euroa Sveitsin frangeiksi. Kävimme olusilla ja totesimme, että Sveitsin frangeja emme tarvinneet, sillä joka paikassa  - kuten jäätelökioskilla - saattoi maksaa euroilla. Jäätelöä ostaessa hinnat oli ilmoitettu niin frangeina kuin euroina. Pubissa saattoi maksaa euroilla, mutta vaihtorahan sai frangeina. Järjestelmä oli mielestäni omituinen maassa, jossa oli oma valuutta. Hotellin respa kuitenkin kertoi, että muiden eurovaltioiden puristuksissa eurovaluutan hyväksyminen maksuvälineenä oli vähän niin kuin pakon sanelema juttu.

Kävimme ruokailemassa  - yllätys yllätys pitsaa - hotellimme alakerran ravintolassa. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Yksi paikallisista yökerhoista oli hotellimme kanssa samassa rakennuksessa ja pitsaa syödessä saattoi seurata kuinka pitkäsääriset naiset askelsivat vesirajaa hipovissa mekoissaan sisään. No, ei heitä montaa kerinnyt mennä ohitsemme alkuillan aikana. Vessareissulla uteliaisuuttani katsahdin yökerhoon sisään ja siellä oli vajaat kymmenen naista. Eikä muita asiakkaita. Ehkä yö oli vilkkaampi...

Lugano iltahämärässä.

Funikulaareilla on kiva matkustaa ja jos matkakohteesta löytyy sellainen, sitä totta kai täytyy käydä kokeilemassa. Tämä matka sujui kahdella menopelillä, kun kolmasosamatkan jälkeen vaihdettiin toiseen funikulaariin. Näkymät olivat totta kai hulppeat. Vuoren harjanteen kirkon katollekin pääsi maisemia ihailemaan.

Funikulaarimatkan päässä...

Sveitsin ja Italian rajalla.

Luganosta palasimme takaisin Italiaan. Rajalla istuin etupenkillä kamera tanassa ja varmaan tästä johtuen meidät pysäytettiin ja minun passini näyttämisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Piikkilanka-aitoja ei ollut, vaan raja tuli vastaan aika yllättäen keskellä asutusta. Automatkalla mieheni totesi missanneensa Angry Birdsin pelaamisen Suomen mestaruuskilpailut. Hän pohti josko pelin pelaamisella voisi tienata elantonsa ja voisi lopettaa nykyisen työn tekemisen :)