Halpalentoyhtiöllä Bergamoon

Asumme Helsingissä ja ulkomaille lähtiessä käytämme Seutulan kenttää. Tämä Helsinki-Vantaan lentoasema rakennettiin osittain vankityövoimalla Vantaan kaupunginosaan nimeltä Seutula. Nyt sen sijaan matkaamme Tampereen Pirkkalan kentältä Milanon Bergamoon.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun käytämme halpalentoyhtiötä. Matkamme ei taitu sinisin siivin, vaan Ryanairin kuljettamana. Normaaliolosuhteissa Tampereelta ulkomaille lähtö tuntuisi vaivalloiselta ja ikävältä, mutta nyt yhdistimme reissuun vähän yökyläilyä ystävän luona, sukulointia ja pientä iltaohjelmaa. Oikein mukavaa asteittaista siirtymistä kohti lomatunnelmia.

Halpalentoyhtiöt käyttävät hiljaisempia kenttiä, koska kentillä on kapasiteettia ja tarvittavien palveluiden hinnat ovat neuvoteltavissa. Ryanair pelasti taannoin Lappeenrannan kentän toiminnan aloittaessaan lennot muutamaan ulkomaan kohteeseen. Muutoin kentästä olisi mahdollisesti tullut ainakin toistaiseksi valvomaton ns. korpikenttä ja Finavian ei ilmeisesti olisi kannattanut  pitää kentän infrastuktuuria yllä ja maksaa palkkaa henkilöstölle.

Mihin asioihin huomioni kiinnittyi?

• Kannat itse oman ruumaan menevän bagaasin hihnalle. Minun piccolona ja kantojuhtana toimii oma mieheni. Koska matkustamme ”budjetilla”, päätimme ottaa vain yhden maksullisen ruumaan menevän laukun mukaan. Rinkkaan tungettiin sulassa sovussa minun ja hänen vaatteet sekä muut tarvikkeet. Tosin rinkka on ratkeamispisteessä, mutta säästettiinpäs!

• Turvatarkastus on pahimmillaan ihmisen nöyryyttämistä. Alistuneena uusille rutiineille, olen pakannut nesteet pieniin alle 100 millilitran purkkeihin läpinäkyvään pussukkaan. Laukussa ei ole kynsisaksia, ei sytkäriä, ei mitään muutakaan luvatonta. Olin kuvitellut pakkaavani käsimatkatavaralaukun juuri niin, ettei siinä ole moitteen sanaa ja autuaasti vain livun läpi turvatarkastuksen ilman ongelmia. Viestitän kaikille kanssamatkustajille ”minä osaan pakata tavarani”, ”minusta ei aiheudu jonoja”. Turvatarkastajan kysyy ”onko tämä sinun laukkusi”. ”Otetaan täältä vähän näitä kirjoja ja lehtiä pois, ne haittaavat läpivalaisua”. Laukkua hinkataan edes takas läpivalaisua ja käydään uudelleen tutkimaan sisältöä. Kuumeisesti mietin, mitä kummallista laukussani saattaa olla. Jotenkin ymmärrän turvatarkastajan puheesta, että kysymys on metallista ja niinpä, muistan pakanneeni yhden vähän paksumman hopeakaulakorun meikkipussiini. Nähtyään ketjuni tarkastaja on ilmeisen tyytyväinen ettei ole kysymys ollutkaan mistään metallisesta tappoaseesta ja pääsen sullomaan tavaroitani taas laukkuuni. Viereisellä hihnalla mieheni jumittaa. "Sinulla on paljon tuota elektroniikkaa" sanoo turvatarkastaja, "otatko osan pois, niin saadaa läpivalaistua paremmin". 

• Lentokoneen kuulutukset ovat vähän erilaisia. Hieman hengästynyt ja lievästi paniikinomaisesti puhuva lentoemo hokee  kiireisesti ”free seating policy, be seated as quickly as possible”, Ihmiset tunkevat tavaroitaan säilytyslaatikoihin ja rojahtavat penkeilleen, kun tulee uusi vähän käskevämpi kuulutus ”we are ready to go, be seated”. Tässä vaiheessa lentokoneen siipiä aloitetaan vasta huuhtelemaan jäänestoaineella. 

• Ennätin jo hieman ajatuksellisesti totuttautua siihen, että emme pääse reissuun tai emme pääse reissuun ajallaan. Suomi on ollut sumun vallassa viime viikot. Lennot eivät ole päässeet kohteisiinsa. Sumua oli kyllä ilmassa, mutta ei niin, ettemmekö olisi päässeet taivaalle. Myös halpalentoyhtiöiden koneisiin paistaa aurinko, kun pilviverho jää alapuolelle. Kukaan ei ole ilmeisesti keksinyt, että ikkunat voisi tilkitä ja peittää. Kai siitä jotain säästöä aiheutuisi.

• Viinilasillinen olisi kiva, mutta periaatteesta en maksa. Jollakin kaukolennolla lasillinen kuohuvaa on juhlistanut loman alkua. Mutta ei, eihän nyt sellainen kuulu halpislentomatkalle. Enkä osta mitään muutakaan pitsaa, paninoa tai ciabattaa. ”Matkustan nyt halpalentoyhtiöllä ja en maksa mistään mitään ylimääräistä” ajattelen. Lämpimien baakkelssien tuoksu leviää koneeseen. Tuoksu on ihana, vaikka ei mistään gourmet -ruuasta ole kysymys. 

• Check in:stä ei kannata myöhästyä. Jos myöhästyt, niin myöhästyt. ”Matkustaja Möttönen, matkustaja Möttönen matkalla Italian Bergamoon, olkaa ystävällinen ja ottakaa yhteyttä välittömästi lähtöselvitykseen” -kuulutuksia ei kuulu ollenkaan.

• Halpalentoyhtiön koneessa myydään kaikenlaista. Stuertti juoksenteli pitkin käytävää välillä tarjoten ”smokeless cigarettes”, ”phone cards” tms. Joku tuote meni aivan ohi. Minulle jäi mielikuva, että kysymys oli arvasta, mutta ei kai sentään. Olisikohan niitä savuttomia tupakoita voinut alkaa pössyttelemään omalla paikallaan? Täytyy myöntää, että en edes tiedä sitä olisinko voinut mennä puhelinkorttini kanssa jonnekin nurkan taakse soittelemaan. Yhteys johonkin ystävään: ”heippa heippa, usko tai älä, mä oon päässy taivaalle. Joo olen matkalla Italiaan, eiks oo siistii. Viikko ollaan reissussa, en tiedä vielä tarkkaan mitä kaikkea tehdään. Heippa hei”.

• Lentoonlähtö on oli tehokas. Kun muita koneita ei ole, niin ei tarvitse jonotellakaan ja rullailla ympäri kenttää. Lento oli loistavasti myös aikataulussa. Juuri koneen laskeutuessa kaikkien matkustajien ja matkustamohenkilökunnan istuessa vöissään, joku mieshenkilö saa päähänsä nousta ylös ja lähteä kohti saniteettitiloja. Napakka, käskevä ääni kehoittaa miestä palaamaan paikalleen välittömästi. Pahimmillaan tällainen teko saattaa johtaa lentokoneen ylösvetoon. Lentoonlaskun jälkeen matkustamossa pärähti soimaan fanfaari, kanssamatkustajat kävivät taputtamaan ja ilmassa raikuvalla nauhalla kehuttiin sitä, kuinka Ryanair pysyy hyvin aikataulussa.

Halpalentoyhtiössä lentäjät ja muu matkustamohenkilökunta eivät ole niin kuninkaita kuin ehkä muissa lentoyhtiöissä. Olen ainakin itse olettanut, että normaalisti lentäjille on taksi- tai bussikuljetus koneelle. Nyt työntekijät olivat saaneet huomioliivit päällensä ja kävelivät koneelle.