Mennään metsään: Luukki

Laiskanpulskeita. Ollaan puolisoni kanssa vähän laiskanpulskeita. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Onhan lenkkeily luonnossa kaikin puolin mukavaa ja siitä tulee kiva fiilis. Satunnaisesti lenkkeilykärpänen kuitenkin pistää ja vielä satunnaisemmin lähdemme tutkimaan muitakin kuin oman kotinurkan puistikkoja ja metsäpolkuja. Tänään päädyimme Nuuksion kansallispuistoon, tarkemmin ottaen Luukin historialliselle kartano- ja ulkoilualueelle, jonka Helsinki on ostanut vuonna 1961 paikallisilta maanomistajilta.

Itse Nuuksion kansallispuisto on perustettu 1.3.1994 ja se sijaitsee Espoon, Kirkkonummen ja pääosin Vihdin kunnissa. Kansallispuisto on osa laajaa Nuuksion järviylänköä, joka on säilynyt verraittain luonnontilaisena huolimatta pääkaupunkiseudun läheisyydestä. 

Jos laitat tulpat korviisi, voit todellakin kuvitella olevasi keskellä erämaata kallioiden, karujen metsien ja pienien metsälampien keskellä. Korvatulpat poistettuasi kuulet kuitenkin tasaisen huminan valtateiltä ja lentokoneita kaartelee tasaiseen tahtiin Hki-Vantaan kentälle ja sieltä pois. Koneita on kuitenkin vaikea havaita, koska tiheän metsikön läpi ei taivasta juuri näy.

Päätimme kiertää reilun kahdeksan kilometrin merkityn luontopolun. Polun varrella oli erilaisia opasteita siihen, mitä merkittävää kulloisessakin alueessa oli: aarnimetsää, elämistöä, kasvistoa, erilaisia suomaastoja jne.

Suomaastoa

Meillä oli pienet eväät - kahvia, mehua ja keksit - mukana. Jotakin jäimme kaipaamaan siltä seisomalta, kun ensimmäinen lenkkimakkaran tuoksahdus tuli nenään asti. Reippailimme polkua pitkin eteenpäin ja ei mennyt aikaakaan, kun saavuimme ensimmäiselle keittokatokselle. Katoksia oli loppujen lopulta useampiakin matkan varrella. Grillailemassa oli niin perheitä taapertavien pikkuisten kanssa kuin lenkkeilyltä paussia pitäviä aikuisia koirineen. Ne, jotka olivat eksyneet syrjään polulta, kuljeksivat varsin allapäin, katse maahan luotuina. Äh, ei se tainnutkaan olla masennusta. Sieniä - totta kai he etsivät sieniä.

Yksi keittokatoksista

Varjoisaa metsää

Eväät ei ole ainokainen juttu, mitä Luukissa voi harrastaa. Olimme pysähtyneet tauolle, kun kaksi naista kysyi ohimennen etteihän meitä haittaa mikäli he käyvät uimassa. No, mitäs se nyt meitä haittaisi totesimme. Naiset riisuituivat ja pulahtivat reilu neliasteiseen veteen, pukivat kuivat vaatteet päällensä ja jatkoivat sauvakävelyään. Uimapaikkoja laitureineen löytyy alueelta kuusi ja osassa on myös wc:t.

Metsälampi

Suomaastoa

Aarnimetsää, eri ikäiset puut ja
lahopuiden runsaus

Toinen, kolmas vai neljäs
metsälampi?

Luukin keltainen kartano on yksi Espoon vanhoista kartanoista. Keltainen päärakennus on vuodelta 1925. Päärakennuksesta löytyi kahvio. Jos nyt jostain sitten narisen niin tarjolla evääksi oli joko lihapiirakkaa nakilla tai lihapiirakkaa makkaralla tai lihapiirakkaa munalla tai lihapiirakkaa kahdella nakilla......... Reippailun jälkeen tekisi mieli ehkä jotain muuta kuin rasvaista lihapiirakkaa. Saimme kuitenkin hyvät juusto-kinkkusämpylät. On jotenkin sääli ja surku, että kartanon sisätilat eivät olleet kyllä millään tavalla viehättävät.

Luukin kartano

Kartanon kahvila